Kun olin lapsi ja nuori, äitini sanoi enimmäkseen aina ’Ei!’.
Ei, et saa kokeilla minigolfia. Ei, et pääse balettiin/ pianotunnille/ ratsastamaan. Ei, et pääse kaverin perheen mukaan heidän mökilleen.
Niinpä kun minä sain lapsia, ajattelin, että jos minulla ei ole todella hyvää syytä sanoa ’Ei’, niin sanon ’Kyllä’.
Monet kerrat saatoin olla lopen uupunut, kun lapset keksivät pyytää lettuja kaverilaumalle, talon täyttämistä majoilla tai taas uutta harrastusta, jonne tarvitaan kyyti ja kustannus.
Vedin silloin henkeä ja mietin, onko minulla todella hyvää syytä sanoa ei.
Yhdeksän kertaa kymmenestä totesin, että ei minulla ole. Joten sanoin kyllä.
Samalla tavalla ajattelen kunnan asioista.
Jos kuntalaiset haluavat jotakin tehtäväksi – omilla rahoillaan – niin päättäjien on sanottava ’kyllä’, ellei ole todella hyvää syytä sanoa ’ei’.
ASUKKAIDEN PANOS KÄYTTÖÖN
Moderniin kuntademokratiaan kuuluu asukkaiden osallistuminen.
Huomasitteko, että kirjoitin sen u:lla?
En siis tarkoita pelkkää osallistamista a:lla, jossa kuntalaisia leikitetään hetki jossain tilaisuudessa ja sitten leikitään, että on kuunneltu heidän mielipiteitään.
Vaan aitoa kuntademokratiaa, jossa päätöksenteko viedään mahdollisimman ruohonjuuritasolle, niin että veronmaksajat saavat oikeasti vaikuttaa siihen, mitä heidän verorahoillaan tehdään.
Vantaalla on nyt ollut kolme vuotta tiukkaa koulukeskustelua, kun kuntalaiset eivät ole tyytyneet päättäjien päätöksiin, vaan ovat sitkeästi halunneet säilyttää oman kaupunginosansa koulun.
He ovat tehneet asiantuntevia laskelmia, miten koulutilat voitaisiin järjestää niin että ko. koulut säästyisivät.
He ovat keränneet tuekseen mm. 13.000 allekirjoitusta ja oman kaupunginosansa isot yhdistykset.
He ovat perehtymisellään ja osallistumisellaan osoittaneet avoimen demokratian ihannekansalaisuutta.
Kun olen kuunnellut heidän perustelujaan ja lukenut laskelmiaan, minulle on tullut käsitys, että kouluasiat voi aivan hyvin toteuttaa kuntalaisten mielen mukaan kaupungin talouden kärsimättä siitä lainkaan.
KUN KUNTALAISET VOITTAVAT, KAUPUNKI VOITTAA
Itse asiassa kaupungin talous voittaa, jos tehdään niin kuin kuntalaiset haluavat.
Jos Hevoshaan koulu muuntokorjataan päiväkodeiksi, kaupunki säästää ainakin kahden päiväkodin rakentamisen (= 7-9 miljoonaa euroa, jos muuntokorjaus maksaa 3 miljoonaa ja kaksi uutta päiväkotia 10-12 miljoonaa?).
Jos Tuomelan koulu säilytetään ja peruskorjataan, kaupunki säästää 200 oppilaan koulutilojen uudisrakentamisen (= 4 miljoonaa euroa, jos peruskorjaus maksaa 3 miljoonaa ja 200 oppilaan osuus uudisrakentamisesta on 7 miljoonaa).
Kaupunki säästää miljoonia euroja, kun tehdään niinkuin kuntalaiset haluavat.
Päättäjät, kolleegat, onko meillä todella hyvää syytä sanoa ’Ei’?
P.S. Äitini kunniaksi on todettava, että todella tärkeissä asioissa hän sanoi kyllä.
Kyllä, luistimet ja öljyvärit ostettiin aina. Sain harrastaa kaikkea, mihin rahapussi riitti. Kyllä, hän järjesti että sain mennä takaisin vanhaan kouluuni, kun uuden kodin koulu oli kauhea.
Kyllä, sain lähteä vuodeksi vaihto-oppilaaksi Amerikkaan, vaikka se maksoi hirveän paljon.
Koska äitini ajatteli, että se on sijoitus tulevaisuuteeni.
Ja olihan se.
Yksi havainto. Kaupunki on korjannut Askiston koulua ja nyt hyvin luotettavien tietojen perusteella tiivistäminen on onnistunut. Askiston naama siis olisi hymypuolella. Näin nyt!
Hyvä homma!
Muutamassa muussa paikassa taas hymynaama pitäisi vaihtaa harmin ilmeeseen, kun sisäilmaongelmat pahentuneet.
Hirsikoulua voisi kyllä kokeilla, melko varmaan olisi luotettavampi sisäilmastoltaan?