Se oli noin toinen opetuslautakunnan kokoukseni ikinä (varajäsenenä 2010). Esityslistalta bongasin pienen ja miltään kuullostamattoman asian: ”Oikaisuvaatimus perusopetuksen johtajan päätökseen, esityslista 16.8.2010”. Kyse oli pienen Suzuki-soittajien yhdistyksen harrastustilavuokrista, jotka opetusvirasto oli yllättäen heille langettanut, yli 4000 euroa koko vuodelta. Aloin selvittää, mistä oli kysymys. Etsin yhdistyksen yhteystiedot, soittelin sinne ja tänne, kunnes sain toiminnanjohtajan puhelimeen. ”Kyllä, heidän toimintansa käyttäjät ovat alle 18-vuotiaita. Kyllä, kyse on koulutiloista, luokkahuoneesta jota on käytetty soiton opetukseen. Kyllä, he ovat vantaalainen yleishyödyllinen yhdistys.” Asia harvinaisen […]
Kuukausi: syyskuu 2012
Vantaan kaupungin talous-ja velkailloissa 3.9. ja 5.9. kaupungin johto intoili, kuinka Vantaalle aiotaan saada entistä parempia veronmaksajia. (Mikä vika meissä nykyisissä on? Keskitulomme on 28.883 euroa vuodessa, n. 1000 euroa enemmän kuin helsinkiläisillä; parempi kuin suomalaisissa kunnissa keskimäärin.) No, kaupungin KÄRKIHANKE on kuulemma MARJA-VANTAA joka rakennetaan niin, että sinne saadaan ns. parempia veronmaksajia. Myös luksustontteja kaavoitetaan ja myydään tyyliin ”eniten tarjoava saa.” En voinut olla kommentoimatta. ”Arvoisat kaupunginjohtajat: Kaupungin verotulot eivät tule rikkailta veronmaksajilta, eivätkä ne tule yrityksiltä. vaan […]
JIPII !!! Vantaan opetuslautakunta päätti säilyttää Mikkolan kirjaston! Pitkän keskustelun ja väännön jälkeen äänestys päättyi 10.9. illalla selvin numeroin (oliko 14-2 tai 13-3) Mikkolan puolesta. Yhdenvertaisuus voitti, sivistysyhteiskunta voitti, me kaikki voitimme! (Jälkikommentti: Iloisimme liian aikaisin – kaupunginhallitus veti maton opetuslautakunnan alta ja lakkautti kirjaston kuukautta myöhemmin.) Oli pitkiä ja hyvin perusteltuja kannanottoja koulun johtokunnalta, tuohtuneita ja niinikään hyvin perusteltuja mielipidekirjoituksia ja blogeja kuntalaisilta sekä uskallusta ottaa valta omiin käsiinsä opetuslautakunnan jäseniltä. Olen edellisissä blogeissa jo kirjoittanutkin, miksi juuri Mikkolan kirjasto […]
Vantaan kaupungin talous- ja velkailloissa 3.9. ja 5.9.2013 kaupungin johto pelotteli, että jos veroa korotetaan niin ja niin paljon, niin neljäs kriisikuntakriteeri täyttyy. Ja sitten Vantaa joutuisi valtion holhoukseen. Valitettavasti tuo veronkorotus – kriisikunta -pelottelu on täyttä humpuukia ja propagandaa. Suurimmassa osassa Suomen kuntia on selvästi korkeampi veroäyri kuin Vantaalla. Uudellamaalla on 28 kuntaa, joista 19 kunnassa on korkeampi veroäyri kuin Vantaalla. Vain viidessä on alempi veroäyri. Lisäksi jopa puolet Suomen kunnista harkitsee veronkorotusta ensi vuodelle. Koska valtionavut ovat pienentyneet […]
Opetuslautakunnan talousinfossa kuulin, että Vantaa ei lakkautakaan kahta kirjastoa, vaan yhden. Tämä sai minut vihaiseksi. Varsinkin se sai minut vihaiseksi, koska kirjastot eivät maksa Vantaalle mitään! Päinvastoin ne ovat kaupungille tulonlähde. Vantaa saa valtionapua kirjastoa varten 55 e/ asukas, mutta käyttää kirjastoon vain 50 e/asukas, paljon vähemmän kuin muut kunnat Uudellamaalla.. Vantaa nettoaa miljoona euroa valtiolta joka vuosi siitä hyvästä, että ei toteuta kirjastolakia, niin kuin valtio edellyttää. Vantaa ei käytä penniäkään omaa rahaa kirjastoihin. Vantaan ei tarvitse lakkauttaa yhtään […]
Koulun johtokunta meni katsomaan lakkautusuhan alla olevaa Mikkolan kirjastoa Vantaalla. Mikkola on tulotasoltaan Vantaan vähävaraisimpia asuinalueita. Työttömyysaste on lähes yhtä korkea kuin äänestysprosentti, joka on 24%. Lapsia on paljon, ja maahanmuuttajia 20%. Tällä alueella jos missä luulisi, että kirjasto maksuttomana sivistyslaitoksena on tarpeen. Jos yksi lähikirjasto lakkautetaan, mitä sitten? Kirjasto toimii Vantaan suurimman peruskoulun, 830-oppilaisen Mikkolan koulun yhteydessä. Oppilaiden sosioekonominen tausta on sellainen, että monet heistä eivät saa kotoaan valmiiksi hyvää suomenkieltä tai ohjausta lukemiseen. Kirjasto on silloin hyvä apu […]
Se tapahtui keväällä 2008. Joskin minua oli pyydetty eka kerran jo v. 1975 ollessani 16-vuotias, ja sen jälkeen lukuisia kertoja pitkin matkaa, eri puolueille, eri tilanteissa – niin aina olin vastannut ’Ei kiitos’. Siitä huolimatta, että olin yhteiskunnasta kiinnostunut, valtiotieteellisen koulutuksen käynyt ja ylipäänsä helposti yhteisiin puuhiin lähtevä ihminen. Siitä huolimatta, että olin jo työksenikin perehtynyt vaalikampanjointiin. Olin tehnyt viisi kertaa valtakunnallisen vaalimainonnan kahdellekin eri puolueelle. (Niistä kaksi kertaa vihreille, 1992 kuntavaalit ja 1991 eduskuntavaalit, taitavat vieläkin olla vihreiden […]
