Elämänsiivous!

Mikä mahtava sana ja sisältö! Sain tutustua elämänsiivoukseen, kun pääsin aktivistimummojen kanssa kahville.
Aktivistimummothan on vaikuttajaryhmä, joka kannustaa ihmisiä kohtuuden elämäntapaan ja ilmastonmuutoksen torjumiseen.
(Heidät löytää mm. Facebookista, Twitteristä ja myös omilta nettisivuiltaan www.aktivistimummot.fi)

Nyt he ovat keksineet elämänsiivouksen.
Elämänsiivous on materiaalista ja henkistä roinan karsintaa.

Tilan antamista sille, mikä on oikeasti elämässä tärkeää.

Ja sen vähentämistä, mikä on turhaa – ihmisenergiaa ja luonnonvaroja kuluttavaa touhotusta.
Se on harkittuja valintoja, miten elämä kannattaa elää niin että siitä on iloa paitsi itselle, myös jälkipolville.

Elämänsiivous on tilan antamista sille, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

ROINAN KARSINTAA

Innostuin tästä teemasta heti.
”Hei, minä olen harrastanut tätä koko elämäni”, riemastuin ja tunnustin saman tien ”olen kyllä usein siinä epäonnistunutkin”.

Sellaistahan se on.
Aina välillä sitä siivoaa koko elämänsä, tavaransa ja ihmissuhteensa putipuhtaiksi – ja sitten taas ajautuu tilanteeseen, jossa kaikkea on ihan liikaa, tursuaa ulos kaapeista, kalentereista ja korvien välistäkin.

Roina vie tilaa ja valtavasti aikaa, koska sitä pitää välillä järjestellä

MIKÄHÄN SIINÄ ON NIIN VAIKEAA?

Jäi ikuisesti mieleeni, kun kerran, entisen kouluni 90-vuotisjuhlissa, vanha äidinkielenopettajani sanoi: ”Mikset sinäkin, älykäs ihminen, muuta jonnekin maalle ja ala elää yksinkertaista elämää.”
Olin vielä lapseton citysinkku, mutta laitoin viisauden korvan taakse.
Tiesin, että tätä kultaista lausetta tulisin vielä tarvitsemaan.

Katsokaas, kun kuluttamisen ja osallistumisen houkutukset tulevat silmille joka paikassa.

Ja sosiaaliset ryhmäpaineet yllyttävät meitä osallistumaan ja ostamaan.
Jotta pysyisi mukana maailman menossa, on seurattava muotia, aloitettava uusia harrastuksia, ostettava uusi auto – eli matkittava muita ihmisiä.

”Nälkä”, lyhytelokuva 2021, ohjaus Jasmin Gummerus, kuvaus: Nadia Farghaly

KULUTUSTA KULUTTAMISEN ILOSTA

Joskus elämässä on niin kiire, ettei ehdi edes käyttää ostamiaan tavaroita.
Kutsun tällaista kulutusta metakulutukseksi.

Se on kuluttamista kuluttamisen ilosta, hetken hurmaa, kun saa uuden tavaran – joka periaatteessa on kovinkin mieleinen sillä hetkellä – mutta sitten sitä ei tulekaan käytetyksi.

Ostetaan kirjoja, joita ei ehditä lukea, levyjä joita ei ehditä kuunnella ja vaatteita, joita ei vaan tule kertaakaan pidettyä päällään.
Olen vienyt koko kirjastoni divariin kolme kertaa elämäni aikana. Ja päättänyt säilyttää/ostaa vain sellaisia kirjoja, joihin haluan palata ja lukea uudelleen.
Lupaus ei ole tietenkään pitänyt.

Nyt olen päässyt pisteeseen, jossa olen rakentanut rakkaista kirjoistani kyläkirjaston kotikadulleni Vuohirinteelle. Kun en raski kirjoista kokonaan luopua, kierrätän niitä muille luettavaksi Vaulan kirjastossa.

Vaulan kirjasto, Vuohirinne 18, Metsola, Vantaa

OMISTAMISESTA ON VAIVAA

Muistan kyllä, miten periaatteellinen olin vielä 30-vuotiaana.
En halunnut omistaa edes kahvinkeitintä, koska siitäkin olisi ollut vaivaa ja hoitamista.

Helpompaa oli keittää kahvit äidin vanhalla emalipannulla.

Vaatteeni ostin second hand shopeista – sellaisiksi niitä silloin kutsuttiin, kirpputorit tulivat muotiin vasta 1990-luvun laman myötä.
Samaan aikaan olin töissä mainonnan suunnittelijana, mietin miten mikäkin brändi tehtäisiin houkuttelevammaksi. Joltinenkin ristiriita.

LAPSILLE HAALINTAA

’Vapaa kuin taivaan lintu’ -asenteeni muuttui heti kun sain ensimmäisen lapseni.
Herranen aika, tenavan tulevaisuudesta täytyy huolehtia!

Silloin alkoi omaisuuden ja tavaran haaliminen, yhteiskuntaan osallistuminen ja kaikenkattava joka paikassa huseeraus.
Lapsiltani ei tosiaankaan puuttunut leluja, toppahaalareita eikä harrastuksia (joiden niukkuutta olin omassa lapsuudessani harmitellut).

Tämä emovietti oli toki hyödyllinen sekä perheeni että yhteiskunnan kannalta.

Ovathan keskiluokkaiset perheet yleensäkin yhteiskunnan tukipilareita.
He hankkivat omakotitalot, maksavat verot, ostavat koko suvun joululahjat, pyörittävät lasten ja vanhusten synttärit, harrastukset ja pihatalkoot.
He osallistuvat työpaikan kehittämistiimeihin ja koulutuksiin, parhaimmillaan vielä järjestötoimintaankin.

Ei ihme, että silloin usein uuvutaan ja erotaan.

Voisiko uupumisen ehkäistä ottamalla alun perinkin rennommin ja kohtuullisemmin?
Miettimällä, mikä minulle on oikeasti tärkeää, välittämättä siitä, mitä kaikki muut tekevät.

ETÄTYÖ ON TÄYTTÄ SÄÄSTÖÄ

Sen sentään osasin.
Tiesin jaksamisen rajani ja pysyin etätöitä tekevänä free-lancerina koko lasteni lapsuuden ajan. Itse asiassa havaitsin sen niin hyväksi järjestelyksi, että en ikinä enää mennyt töihin muualle.

Laskin tyytyväisenä tunteja, jotka säästin tekemällä töitä kotona.

Kaksi tuntia päivässä pois työmatkaliikenteestä säästi –
uskokaa tai älkää – kokonaista 61 täyttä 7,5 tunnin työpäivää vuodessa!

Sain tavallaan kahden kuukauden ylimääräiset kesälomat pelkästään tekemällä etätöitä.
Käytin ne lasten futisjoukkueiden hyväksi toimimalla joukkueenjohtajana, huoltajana, kyytikuskina.
Se teki minut niin onnelliseksi!
Sai olla ulkona ja touhuta kivojen ihmisten kanssa.

MAAILMA MUUTTUI YHTÄKKIÄ

Sitten tuli tämä aika, jota emme uskoneet tulevaksi vielä satoihin vuosiin.
Ilmastonmuutos yllätti meidät kuin talvi englantilaiset.

Periaatteessa tiesimme jo 30 vuotta sitten, emmekä kuitenkaan tarpeeksi uskoneet.

Muistan, kun pidin ensimmäisiä ekologisen kulutuksen trendikatsauksia 1990-luvun alussa.
Ekologiset tuotteet tulisivat muotiin ja ihmisille tulisi tarve ja hinku toimia ympäristöystävällisesti, selitin.
Sain markkinointialan vihat päälleni.
Että ei todellakaan mikään pula-ajan räsymattojuttu tule enää takaisin, suksi kuuseen, semiootikko!

Vilkuttelen teille nyt täältä kuusesta, terve vaan!

30 vuoden aikana Suomeen on perustettu satoja kierrätyskeskuksia, jotka ovat myös muuttuneet sieviksi käytetyn tavaran tavarataloiksi.

Netissä käytettyä tavaraa ei enää niinkään myydä, vaan annetaan ilmaiseksi tuhansissa Roskalava-, Raksakimppa- ja Kirpputori -ryhmissä kautta maan.

On UFFin laatikot, SPR Kontit sun muut, minne viedään tavaraa ja muistetaan kertoa se kavereillekin, koska se on niin hienoa ja fiksun ihmisen merkki.

Tavaroiden karsinta ja kierrätys on sosiaalisesti valtavan arvostettua ja muodissa.

On konmaritusta, Älä osta mitään -päivää, jopa -vuotta, on 100 tavaran haastetta.
Kuukausimaksuperiaatteella toimivat vaate- ja tavaralainaamot yleistyvät.
Helsingin Stockmannkin avaa käytettyjen vaatteiden osaston.

Vanhojen tekstiilien kierrätys on suurinta huutoa myös kalliiden merkkivaatteiden tuotannossa.
Siinä teille räsymattojuttua, eipä mene muodista millään!

YHTEISKUNTA EKOLOGISOITUU

Suomen kunnissa tehdään nyt ’Resurssiviisauden tiekarttoja’, joiden avulla kunta ohjaa itseään ja asukkaitaan ilmastokestävään elämäntapaan.

Kouluihin ja päiväkoteihin tulee kasvisruokapäiviä ja ympäristökasvatusta, joukkoliikennettä lisätään, luonnon monimuotoisuutta hoidetaan, hiilinieluja kasvatetaan, puurakentamista lisätään.

Kiertotaloudessa pyritään kierrättämään kaikki mahdolliset raaka-aineet ja energiat: puu, betoni, asvaltti, muovi jne.

Jätteenpolttolaitokset tuottavat kaukolämpöä, joka sekin vielä varastoidaan valtaviin kuumavesivarastoihin maan alle.
Maalämpö, aurinkoenergia ja tuulivoima ovat tärkeimpiä tulevaisuuden energian lähteitä, vasta kehitteillä olevan vetytalouden ohella.

Autoala paitsi sähköistyy, muuttuu myös entistä enemmän palveluksi: netistä napattaviksi vuokra-autoiksi ja taloyhtiöiden yhteiskäyttöautoiksi. Kaupunkipyöräthän ovat jo opettaneet meille yhteiskäytön helppoutta.

Koko yhteiskunta pyörii nyt todellakin kierrätyksen ja kestävän kulutuksen ympärillä.

Resurssiviisauden tiekartan avulla Vantaa pyrkii hiilineutraakiksi jo 2030.

KULUTUKSEN SOSIOLOGIA

Kuluttajan identiteettiin kuuluu tyypillisesti sekä ryhmämotivaatio että ryhmästä poikkeamismotivaatio.

”Haluan kuulua tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään tai luokkaan” – osoitan sen itselleni ja muille hankkimalla sen ryhmän kaltaista tavaraa ja palvelua.
”Haluan samalla kuitenkin myös poiketa massasta ja osoittaa yksilöllisyyttäni”- osoitan sen ostamalla tai tekemällä jotain erikoisempaa.

”Nälkä”-lyhytelokuva Generation 2020-näytttelyssä, ohjaus Jasmin Gummerus, kuvaus: Nadia Farghaly

Näin muoti ja koko kulutuskulttuuri muuttuu dynaamisesti: aina uudet edelläkävijät, ryhmästä ensimmäisenä poikkeavat alkavat toimia toisin.

Ja kun heillä on sosiaalista statusta, toiset seuraavat perässä.

Kun 90-luvun alussa ennustelin, että uudet sukupolvet eivät tule enää haalimaan tavaraa, vaan käyttävät rahansa palveluihin, sitä ihmeteltiin.

Mutta nyt ihailtuja edelläkävijöitä ovat juuri ilmastokestävät kuluttajat, jotka hankkivat vain vähän tavaraa, mutta nauttivat sitäkin enemmän ulkona syömisestä, hemmottelupalveluista, vapaa-ajasta tavaran sijaan.

ILMASTOKESTÄVÄT EDELLÄKÄVIJÄT

Keitä ovat ilmastokestävät edelläkävijät?
Kuten edelläkävijät usein, he ovat valtaosaltaan opiskelijoita.

Kasvissyöjiä, pyöräilijöitä, minimalisteja, kirppiskantiksia.

Sen lisäksi heitä on paljon, paitsi aktivistimummoissa, ylipäätään vanhemmissa ikäpolvissa.
Hehän ovat elämänsä mittaan jo ehtineet saada kaikenlaista, niin nyt ei ole enää niin kova hinku.
Heille tämä on myös turvallista, nostagista paluuta lapsuuden yksinkertaiseen elämään.

Ilmastokestäviä on paljon myös lapsiperheissä, jotka haluavat paitsi säästää rahaa, niin ennen kaikkea säästää elinkelpoisen tulevaisuuden lapsilleen.

Haluatko sinä kuulua ilmastokestävien edelläkävijöiden joukkoon?

Tuntisitko ylpeyttä tästä termistä?
Minä ainakin tuntisin, kun vain osaisin täyttää sen vaatimukset!

MYÖS RAHAKKAITA HYVISVALINTOJA

Ilmastokestävän kulutuksen ei tarvitse olla pelkkää piperrystä, kierrätystä ja köyhäilyä.
Jos rahaa tulee enemmän kuin sitä menee, sitä voi sijoittaa ilmastokestävästi ja nauttia tästä ’hyvisvalinnastaan’.

Voi vaikka ostaa kasan ilmasto-osakkeita jostakin ilmastonmuutosta torjuvasta yrityksestä.
Tai voi hankkia vanhaa metsää Luonnonperintösäätiöltä tai metsämarkkinoilta.
Luonnonperintösäätiöltä sitä saa pieninäkin, 100 m2 kokoisina, 100 euron hintaisina palasina.

Vanha metsä ehkäisee luontokatoa ja kasvattaa hiilinielua lapsenlapsille ja tuleville sukupolville.

Vanha metsä estää luontokatoa ja toimii hyvänä hiilinieluna

Minulle tämä metsäjuttu on ollut pitkäaikainen haave, jonka pandemia vihdoin sai realisoitumaan.
Ette ole nähneet minua Savoyssa syömässä tai Kämpissä drinkeillä, ettekä näe vastakaan – ne rahat menevät minulla 90 vuotta vanhaan metsään, hiilinieluun lapsille ja heidän jälkeensä tuleville.

Se on osa minun elämänsiivoustani: itselleni merkityksellisten asioiden valitsemista ja ei-niin- merkityksellisten asioiden pois jättämistä.

Pohditaanpa elämänsiivousta yhdessä lisää Aktivistimummojen some-ryhmässä ja Elämänsiivous-tapahtumassa!

Vaula Norrena,
semiootikko, kulutuskulttuurin tutkija,
vihreä kaupunginvaltuutettu, Vantaa