Voi että se luisteleminen oli kivaa! Lapsena kun lähti kaverin kanssa luistelemaan, siinä meni aina monta tuntia, kun ei sieltä kentältä vaan malttanut lähteä pois.
Sitten oli hirveä jano ja nälkä ja unelmoitiin, jospa kentän vieressä olisi nakkikioski tai edes kuumaa mehua myytävänä. Ei osattu ennakoida eikä ottaa eväitä.
Aikuisena, kun oli tarpeeksi vanha, että oli jo omia lapsia, luisteleminen oli taas kivaa, mutta siihen väsyi paljon nopeammin kuin lapset. Taas tuli mieleen, jospa kentän vieressä olisi edes kahvia myytävänä ja joku paikka missä istua ja lepuutella.
Omatoimikahvila, omat termospullot mukaan?
Kahvilaa kuntapoliitikoltakin eniten pyydetään, kun ihmisiltä kysyy, mitä he kaipaisivat asuinalueelleen. Olisi edes joku kahvila, missä istua ja tavata ihmisiä!
Se kertoo yhteisöllisyyden ja kohtaamisen tarpeesta, johon asuinalueemme vastaavat melko kehnosti. Omakotialueellakin on leikkipuistoja, urheilukenttiä ja lenkkipolkuja, mutta ei ole kahviloita, se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa.
Vaan voisimmeko saada omatoimikahviloita? Pieniä, avoimia kerhotiloja, jonne saisi tulla keittelemään kahvia, lukemaan lehtiä ja tapaamaan toisia. Jotka olisivat auki joka päivä, vaikka vain pari tuntia päivässä. Nyt kun sivukirjastotkin on lakkautettu säästösyistä.
Asukastiloihin ei saa mennä omin päin
Vantaan kaupungilla on asukastiloja, mutta eihän niihin saa omin päin mennä.
Pitää varata aika Timmi-kalenterista, pitää olla joku syy ja joku taho, joka tilan varaa ja maksaa, ellei ole maksusta vapautettu yhdistys.
Tai sitten pitää osallistua jonkun organisaation järjestämään yhteiskahvitukseen tiettynä kellonaikana.
Spontaaniin yhteisöllisyyteen ei oikein ole tilaa.
Piknik-pöytiä ja makkaranpaistopata?
Jospa saataisiin edes piknik-pöytiä koulujen urheilukentille?
Pari pöytää ja penkit. Parhaassa tapauksessa makkaranpaistopata?
Niin voisimme näin aikuisina ennakoida ja ottaa termospullot ja nakit mukaan, kun lähdemme lasten kanssa luistelemaan?
Jäisimme siellä juttelemaan ventovieraiden kanssa ja tulisi hyvä mieli.
Vaula Norrena on korsolainen kaupunginvaltuutettu, joka tykkää kahvista ja juttelusta.
Kolumni on alunperin julkaistu Korso-lehdessä 13/2023.