Vantaan pitäisi olla nimeltään Helsingin Pitäjä

No nyt kysyttiin, pitäisikö Vantaan imagoa kohentaa kampanjoimalla?
Markkinoinnin ammattilaisena vastaan, että kyllä.
Ei kuitenkaan ulkoisella mainoskampanjalla, vaan sisäisellä markkinoinnilla. Eli muistuttamalla vantaalaisille itselleen, mikä tässä kaupungissa on mainiota.
Kymmenen vuotta sitten Helsingistä Vantaalle muuttaneena olen ilahtunut mm. seuraavista asioista Vantaalla.
Vantaan kaupungin puhelinkeskus tietää kaiken! Onpa ongelmasi mikä tahansa (vaikka sammuneet valot koulun kentällä tai kuka tietäisi, millainen maaperä on kotikatuni alla), Vantaan puhelinkeskus ohjaa sinut juuri oikealle ihmiselle.
Mikä hämmästyttävintä, tämä ihminen vastaa puhelimeen usein jo ensiyrittämällä, auttaa vuolaasti ja palvelee. Aivan huikeaa. (Helsinkiläiset muuttuvat vihreiksi kateudesta)
Vantaalla on myös päiväkoteja n. 300 metrin välein ja kouluja n. 600 metrin välein (arkiokokemukseni mm. Mikkolasta, Korsosta, Leppäkorvesta) – tähän ei Espoo pysty ikinä.
Vantaan kouluissa myös esim. vieraiden kielten tarjonta toteutuu paremmin kuin esim. Espoossa (perheenäitien uutistoimiston mukaan) – ja tulevaisuudessa varmaan vieläkin paremmin, nyt kun koulutoimenjohtajaksi valittiin Mikkolan koulun rehtori Ilkka Kalo, onnea vaan Ilkalle ja hänen uudelle, isommalle työmaalleen!
Vantaalla ei tarvitse lähteä konserttiin jonnekin kauas keskustaan, vaan lähialueesi lukion auditoriossa järjestetään mitä hienoimpia konsertteja, ja aivan pilkkahintaan. Vantaan kaupungin hammaslääkäriinkiin pääsee helposti ja jonottamatta, kun ymmärtää varata ajan kesäkuukausiksi, jolloin koululaiset ovat pois hammashoitoloista. Ja jos aura-auto ei ole ehtinyt käydä kotikadullasi, soitto Vantaan kaupungille, niin jo kahden tunnin päästä katusi on putipuhdas.
Vantaalla olen myös kokenut jotain ainutlaatuista, mitä Helsingissä ei ikinä: nimittäin aitoa kotiseutuhenkeä eri lähiöissä ja kaupunginosissa. Esimerkkini ovat Korsosta, Myyrmäestä ja Tikkurilasta. Asumme Korson Metsolassa, mieheni kahvila on Myyrmäen Uimahallissa ja tyttäreni pelaavat jalkapalloa Tikkurilan Palloseurassa.
Metsolassa naapurit ja koulukaverien perheet oikeasti tuntevat toisensa. Täällä ihmiset pihoilla oikeasti pysähtyvät juttelemaan ohikulkijoiden kanssa. Täällä paikalliset pikku yhteisöt näkevät vaivaa, että ihmisillä olisi kivaa yhdessä: järjestävät nuorille, eläkeläisille ja työttömille tekemistä (Hyvä Inkun Ideapaja! Hyvä Mikkolan koulun vanhempainyhdistys! Hyvä Korson Palloseura! Hyvä Korson Joulupolku!)
Myyrmäessä samoin. Paikalliset aikuiset järjestävät ilta toisensa jälkeen vapaaehtoistyönä mm. lapsille ja nuorille toimintaa: koripalloa, käsipalloa, uimakouluja, sählyä, tanssia, joogaa, shakkia, vaikka mitä! Myyrmäessäkin ihmiset tuntevat toisensa ja tervehtivät vastaantulijoita Myyrmäenraitilla, vaikka se on enimmäkseen kerrostaloaluetta. Tikkurila taas on oma lukunsa, varsinkin Simonkylä.
Siellä tuntuu asuvan jo kolmannen ja neljännen polven alkuasukkaita, joiden yhteisöllisyys on rakennettu jo hiekkateiden, puutalojen ja pikku urheilukenttien Tikkurilassa joskus 1950-60-luvuilla. Sosiaalisena liimana täälläkin ovat olleet koulut ja urheiluseurat, jotka ovat hitsanneet alueen asukkaat aidoksi, toisistaan välittäväksi porukaksi. Esim. Tikkurilan Palloseura, jo 50 vuotta nuorisotyötä vapaaehtoisvoimin tehnyt yhteisö, kerää yhä uusien sukupolvien lapset ja nuoret pois kaduilta kuleksimasta tekemään jotakin hauskaa ja yhteistä.
No paranisiko Vantaan imago, jos koko kaupungin nimi olisi vaikka Aviapolis? Ehkä. Monet firmat ovat muuttaneet nimensä karistaakseen vanhan imagon yltään. Suomen Sokerista tuli Cultor, Valtion Painatuskeskuksesta Edita, Eläketurvasta Etera.
Vaan tässä on nyt yksi pikku juttu. Se mikä Vantaassa on parasta, ei välity nimestä Aviapolis. Aviapolis on jotain hienoa, modernia, tietoteknistä.
On Vantaa sitäkin, ja varsinkin Aviapoliksen alue. Kuitenkin Vantaan paras brändiominaisuus, ja ero verrattuna vaikkapa Espooseen ja Helsinkiin, on juuri vantaalainen yhteisöllisyys, tuttavallisuus, mutkattomuus, ’maalaisuus’. Se henki, joka syntyi suuren maaltamuuton yhteydessä, kun maaseudun ihmiset muuttivat Vantaalle ja siirsivät kylähengen lähiöihin.
Siinä mielessä Vantaalle oikeampi nimi olisi Helsingin Pitäjä, mitä se ennen olikin.
Helsingin Pitäjä olisi hieno nimi! (Palautettiin Pietarinkin nimeksi Pietari Leningradin tilalle.) Helsingin Pitäjä sopisi hyvin myös siihen tulevaisuuteen, jossa Vantaa ja Helsinki ovat yhdistyneet yhdeksi kaupungiksi. Helsingin Pitäjä -nimellä ihmiset tottuisivat pikkuhiljaa siihen, että Vantaa ja Helsinki ovat yhtä.
Tämän tulevaisuuden suurkaupungin nimi voi hyvin olla Helsinki, ei siinä mitään Vantaata jatkoksi tarvita. (Vanha ystäväni Ruben Stillerkin jaksaa yhä vain naureskella kotikylänsä Nummi-Pusulan nimenmuutokselle.) Isossa Helsingissä yhdistyvät kaupunkimainen, tiheästi rakennettu Helsinki ja sitten myönteisesti ’maalaisempi’ ja ’pikkukaupunkilaisempi’, avarammin ja luonnonläheisemmin rakennettu Helsingin Pitäjä.
Kumpi sinun mielestäsi sopisi paremmin Vantaan nimeksi, Aviapolis vai Helsingin Pitäjä?
t. Vaula Norrena, vihreä VTM, Vantaa.
 

Vaula Norrena

Next Post

Koulut alkamaan vasta klo 9!

ti syys 2 , 2008
Koulut alkamaan klo 9! 28.8.2008 9.25 | Vaula Norrena | Yleinen Nyt kysyttiin, miten voitaisiin lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia Vantaalla? No, hei, laittakaa kaikki koulut alkamaan aikaisintaan klo 9! Lapset saavat tunnin enemmän unta yöllä ja tunnin vähemmän yksinoloa päivällä. Yksinkertainen ja halpa konsti lisätä kaikkien hyvinvointia, myös vanhempien ja opettajien! Meillä Mikkolan koulussa Korsossa kysyttiin 1.-4.luokkalaisten vanhemmilta, paljonko heidän lapsensa saavat yöunta. Yli 80% 7-11-vuotiaiden vanhemmista vastasi, että alle 8 tai alle 9 tuntia yössä. Kasvavien lasten kun […]

Kerro kaverillekin :)

RSS
Tilaa blogi
Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
Instagram
LinkedIn