Kyllä se sittenkin tapahtuu, mitä 35 vuotta sitten semiootikkona ennustin ja mihin silloin ei uskottu. Nimittäin, että ihmiset vaihtavat kerskakulutuksen kohtuulliseen, tavaran haalimisen palvelujen kuluttamiseen, krääsän kestävään. Ällistyin, kun tarjosin teinityttärelleni rahaa, että ”mene ostamaan kivoja koulutarvikkeita”, niin hän kysyi: ”Miks? Mull on jo kynä.” Kynä, yksikössä.Kun minä olin hänen ikäisensä, ahnehdin tusseja, tarroja, sieviä muistikirjoja, tupsupäisiä kyniä, hassuja terottimia, mitä vain Tiimari-tilpehööriä, mitä pikkurahalla sai. Uudet sukupolvet ovat tottuneet runsauteen, eivätkä enää tarvitse sitä. Kuluttaminen on aina myös symbolista Silti kuluttaminen […]
