Tilastokeskus on havainnut, että hyvinvointi Suomessa on huonontunut jo 25 vuoden ajan, vaikka bruttokansantuote on kasvanut kohisten.
Kun hyvinvointia laskettaessa otetaan huomioon myös ns. uudet hyvinvointimittarit (ISEW ja Gpi) – mm. julkinen terveys ja koulutus, työttömyys ja tuloerojen kasvu, sekä vapaa-ajan väheneminen jne. – ja kun lasketaan mukaan vielä ympäristön pilaantuminen – päästään yhtälöön, jossa yhä kasvava bruttokansantuote tuottaakin yhä vähenevää hyvinvointia.
Ihanaa, että taloustieteilijät ovat vihdoin hoksanneet sen, minkä jokainen perheenäiti on sydämessään tiennyt aina.
Kun säästetään koulujen ryhmäkoista ja tukiopetuksesta, vähennetään koko yhteiskunnan pärjäämistä. Kun säästetään terveyskeskuksen vastaanottoajoista, vähennetään koko yhteiskunnan työkykyä. Kun saastutetaan luontoa, varastetaan juomavettä ja hengitysilmaa tulevilta sukupolvilta.
Tätä kaikkea on silti pitkään (sen 25 vuoden ajan) tehty kunnissa, yrityksissä, valtiossa – ja asiantuntijoiden suulla väitetään, että tämä on järkevää talouspolitiikkaa.
Erityisen ihmeteltävä on tapa jakaa asiat ”investointeihin” ja ”kuluihin”.
”Investointeja” ovat esim. rakennettavat tiet ja rakennukset. Niitä katsotaan taloudenpidossa ”hyvällä”: ne eivät muka aiheuta kustannuksia, kun nuo kustannukset jaetaan 20-50 vuoden ajalle ja merkitään vain vuosittaisina poistoina kirjanpitoon. Investoinnit ovat jotakin hyvää, joka hyödyttää meitä pitkällä tähtäimellä.
Sen sijaan ”kuluja” ovat sosiaali-, terveys- ja koulutusinvestoinnit. Siis investoinnit, jotka oikeasti tuottavat työkykyä, pärjäämistä, yhteistä hyvinvointia ja turvallisuutta todella pitkälle ajalle – näitä katsotaan taloudenpidossa ”pahalla”. Niitä ei nähdä hyvinä verotuloina, ei. Vaan ne ovat ”pahoja” kustannuksia, jotka horjuttavat kunta- ja valtiontaloutta. Kulut ovat jotakin ikävää, joka meidän on maksettava , joka pitäisi saada pienemmäksi.
Miksi sosiaali-, terveys- ja koulutuskuluja ei suostuta katsomaan hyödyllisinä investointeina, jotka tuottavat? Jotka tuottavat – sekä verotuloja että hyvinvointia – sitä enemmän, mitä paremmin nuo investoinnit hoidetaan? (Mieli tekisi sanoa Anna-Mari Sipilää peesaten, että siksi, kun terveys ja koulutus ovat naisvaltaisia aloja…)
Ehdotan, että jatkossa sosiaali- terveys- ja koulutuskulut jaetaan muiden investointien tapaan pitkälle ajalle (esim. 80 vuodeksi, joka on ihmiselämän keskimäärä Suomessa) ja merkitään vuosittaisina poistoina kirjanpitoon. Ehdotan, että (valveutuneissa yrityksissä jo käytössä oleva) ympäristökirjanpito otetaan käyttöön kunnissa ja valtiossa.
Taloustieteilijät, viekää uusi hyvinvointiajattelu käytäntöön = talouden kirjanpitotapaan, ja tehkää siinä vaadittavat muutokset.
Vaula Norrena
perheenäiti, VTM, Vantaa
