GPI-indeksi kuntatalouteen!

 art_2008-11-12_002_002.jpg    Tilastokeskus on  havainnut, että hyvinvointi Suomessa on huonontunut jo 25 vuoden ajan, vaikka bruttokansantuote on kasvanut kohisten.

Kun hyvinvointia laskettaessa otetaan huomioon myös ns. uudet hyvinvointimittarit (ISEW ja Gpi) – mm.  julkinen terveys ja koulutus, työttömyys ja tuloerojen kasvu, sekä vapaa-ajan väheneminen jne.  –  ja kun lasketaan mukaan vielä ympäristön pilaantuminen – päästään yhtälöön, jossa yhä kasvava bruttokansantuote tuottaakin yhä vähenevää hyvinvointia.

Ihanaa, että taloustieteilijät ovat vihdoin hoksanneet sen, minkä jokainen perheenäiti on sydämessään tiennyt aina. 

Kun säästetään koulujen ryhmäkoista ja tukiopetuksesta, vähennetään koko yhteiskunnan pärjäämistä. Kun säästetään terveyskeskuksen vastaanottoajoista,  vähennetään  koko yhteiskunnan työkykyä.  Kun  saastutetaan luontoa,  varastetaan  juomavettä ja hengitysilmaa  tulevilta sukupolvilta.

Tätä kaikkea on silti pitkään (sen 25 vuoden ajan) tehty  kunnissa, yrityksissä, valtiossa – ja asiantuntijoiden suulla  väitetään, että tämä on järkevää talouspolitiikkaa.

Erityisen ihmeteltävä on tapa jakaa asiat ”investointeihin” ja ”kuluihin”.

 ”Investointeja” ovat esim. rakennettavat tiet ja rakennukset. Niitä katsotaan taloudenpidossa ”hyvällä”:  ne eivät muka aiheuta kustannuksia, kun nuo kustannukset jaetaan 20-50 vuoden ajalle ja merkitään vain vuosittaisina  poistoina kirjanpitoon. Investoinnit ovat jotakin hyvää, joka hyödyttää meitä pitkällä tähtäimellä.

Sen sijaan ”kuluja” ovat sosiaali-, terveys- ja koulutusinvestoinnit.  Siis investoinnit, jotka oikeasti tuottavat  työkykyä, pärjäämistä, yhteistä hyvinvointia ja  turvallisuutta todella pitkälle ajalle – näitä katsotaan taloudenpidossa ”pahalla”.  Niitä ei nähdä hyvinä verotuloina, ei.  Vaan ne ovat ”pahoja”  kustannuksia, jotka horjuttavat kunta- ja valtiontaloutta.  Kulut ovat jotakin ikävää,  joka meidän on maksettava , joka pitäisi saada pienemmäksi.

Miksi sosiaali-, terveys- ja koulutuskuluja  ei suostuta katsomaan hyödyllisinä  investointeina, jotka tuottavat?  Jotka tuottavat –  sekä verotuloja että  hyvinvointia –  sitä enemmän, mitä paremmin nuo investoinnit hoidetaan? (Mieli tekisi sanoa  Anna-Mari Sipilää peesaten, että siksi, kun terveys  ja koulutus ovat naisvaltaisia aloja…)

Ehdotan, että jatkossa sosiaali- terveys- ja koulutuskulut jaetaan muiden investointien tapaan pitkälle ajalle (esim. 80 vuodeksi, joka on ihmiselämän keskimäärä Suomessa) ja merkitään vuosittaisina poistoina kirjanpitoon.  Ehdotan, että (valveutuneissa yrityksissä jo käytössä oleva) ympäristökirjanpito otetaan käyttöön kunnissa ja valtiossa.

Taloustieteilijät, viekää  uusi hyvinvointiajattelu käytäntöön =  talouden kirjanpitotapaan, ja tehkää siinä vaadittavat muutokset.

Vaula Norrena

perheenäiti, VTM, Vantaa

Vaula Norrena

Next Post

Kimalaisten ruokintaa!

su huhti 24 , 2011
Kimalaiset ja mehiläiset ovat vähentyneet dramaattisesti koko pohjoisella pallonpuoliskolla viimeisten 15 vuoden ajan. Nyt pelätään, että näiden pölyttäjähyönteisten kato voi aiheuttaa maailmaan suuren ruokapulan. Suomessa muutenkin vain 10% kimalaiskuningattarista selviää kylmän talven yli. Kun ne keväällä heräävät heti lumien sulettua, niiden pitäisi nopeasti kerätä ravintoa, mutta juuri mikään ei vielä kuki silloin. Pysyäkseen hengissä ja jaksaakseen rakentaa pesän tulevalle yhdyskunnalle, kimalaiset tarvitsevat  ruokinta-apua ihmiseltä ensimmäiset pari viikkoa keväällä. Kimalaisruokinta on 2000-luvulla hälyttävän tärkeää! Sitäpaitsi metsä, jonnne ’istutettiin’ kimalaisia, tuotti 12-kertaisen mustikkasadon […]

Kerro kaverillekin :)

RSS
Tilaa blogi
Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
Instagram
LinkedIn