Kun olin ensimmäisen kerran ehdolla kuntavaaleissa 2008, tapasin Mikkolassa vanhan afghanistanilaisen papan, jonka kanssa juttelin ensin viittomakielellä, sitten tyttären avustuksella. Pappa kysyi, miksei meillä ole leikkipuistoja vanhoille, paikkoja joissa vanhat ihmiset voivat tavata toisiaan ja pelata vaikka pihashakkia. Minulla olikin vaaliohjelmassani jo teema ”Kouluista kotiseutukeskuksia”. (Oli myös teemat reggaebusseista, mopolääkäreistä ja lasten koulun alkamisesta vasta klo 9). Kouluista kotiseutukeskuksia? Edistäessäni ”Kouluista kotiseutukeskuksia” -ideaa huomasin pian, että koulut eivät olleet innokkaita ottamaan vastaan yhtään lisätehtävää. Alueiden yhteisöllisyys ei kuulunut opetussuunnitelmaan. Edes […]
Maailma
Elämästä tämän ihmeellisen pallon päällä
Vaula Norrena sekä 17 muuta valtuutettua jättivät 11.12.2023 seuraavan valtuuston työjärjestyksen mukaisen valtuustoaloitteen: ”Vantaan uudessa kotouttamisohjelmassa nostetaan tärkeiksi periaatteiksi ’kotouttamisen kaksisuuntaisuus’ sekä ’peruskoulu telakkana yhteiskuntaan’. ”Kaksisuuntaisella kotoutumisella tarkoitetaan sitä, että kun Suomeen muuttaa väestöä muista maista ja kulttuureista, suomalaiset opettelevat ja sopeutuvat monikulttuurisempaan ja moninaisempaan työ- ja kulttuurielämään, jossa on jatkuvasti näkyvillä yhä useammanlaisia tapoja elää, toimia, työskennellä ja viihtyä Suomessa.” (Peda.net) Ohjelmassa ei kuitenkaan esitetä juurikaan konkreettisia toimenpiteitä, miten tuo kotouttamisen kaksisuuntaisuus, eli maahan muuttaneiden ja kantaväestön molemminpuolisen ymmärryksen lisääntyminen […]
Joka viidennessä vantaalaistaloudessa on koiria, monissa myös kissoja tai muita lemmikkejä, joista osa pelkää kuollakseen uudenvuoden räiskettä. Kotieläinten lisäksi myös luonnonvaraiset eläimet pelästyvät ääni- ja valosaastetta, joka valtaa taivaan joka vuodenvaihteessa.Lintuja kuolee paukkujen ja valoräjähdysten aiheuttamaan törmäilyyn, stressiin ja pelkoon. Rakettien äänenpaine voi olla jopa 110-170 desibeliä. Se voi aiheuttaa ihmisellekin kuulovamman kerrasta. Äkillistä ääntä säikähtänyt eläin alkaa usein pelätä muunkinlaisia ääniä, paukkuarkuus yleensä vain voimistuu ajan kuluessa. Uuden vuoden paukut ja ilotulitukset saavat aikaan lemmikki- ja luonnoneläimille suurta pelkoa […]
Koronakesänä, kun kaikille kävi harvinaisen selväksi, että elämä ei ole ikuista, päätin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani omasta luonnonpuistosta. Aloin etsiä mahdollisimman yksinkertaista mökkikohdetta, jossa olisi tarpeeksi iso ja tarpeeksi vanha metsä ympärillä. Himoitsin paikkaa, joka olisi jätetty hoitamatta niin että metsä olisi kasvanut umpeen ja lahopuuta makaisi rotkollaan ympäriinsä. En ole mikään erityinen metsissä vaeltaja, enkä kansallispuistoissa kulkija, ihan tavallinen koirametsällä kävijä vain.Vaan halusin antaa oman panokseni Suomen metsien suojeluun ja varmistaa, että jälkipolville jää minulta jotain varmasti arvokasta talteen. Mikä […]
Kuusi vuotta sitten joku puolituttu markkinoilla tapaamani häiskä soitti minulle ja vänkäsi lähteä katsomaan jotain unohtunutta ryteikköä lentokentän kupeessa, että on kuulemma hieno metsä ja harvinaista luontoa, vaan pelko on, että rakennusliike-maanomistaja panee sen pian matalaksi ja se on sitten luonnon loppu sillä seudulla. Maastokäynti 2016 ”Minä en ole kaksinenkaan luonnontuntija”, mutisin penseästi, ”mutta voin kyllä vetää kumisaappaat jalkaani ja tulla sinne saapastelemaan muka viksuna vihreänä ihmisenä, jos ei ketään parempiakaan saada”. Ja niinhän siinä kävi että sovittuna sateisena päivänä […]
Kaksi koronavuotta ovat muuttaneet meitä. Pitkä, pakotettu hiljaiselo on kääntänyt ahneusmittaria pienemmälle. Nyt ihmettelemme, minne sitä olikaan ennen aina niin kiire. Miksi piti hösätä koko ajan kaikenlaista? Vähemmälläkin pärjää, olemme huomanneet. Kun ei päässyt ulos syömään ja tapahtumiin, katsottiin telkkaria kotona ja opeteltiin kutomaan islantilaisia villapaitoja. Ryhdyttiin leipomaan hapanjuurileipää ja tekemään vanhan ajan laatikkoruokia. Siitä tuli hyvä mieli ja turvallinen olo. Nostalgia on sielunhoitoa Kun ei päässyt liikuntapaikkoihin, käytiin kävelylenkeillä ja patikointiretkillä. Ostettiin sukset ja alettiin taas hiihtämään, jotkut jopa […]
Tällä videolla ulkoministeri Pekka Haavisto kysyy ehdokas Vaula Norrenalta, mitä pitäisi sanoa ihmiselle, joka epäilee koko aluevaaleja – miksi hänen kannattaisi äänestää? Katso ja kommentoi, mitä mieltä itse olet. Pekka Haavisto ja vihreät 30 vuotta sitten Tutustuin Pekka Haavistoon vuonna 1990, kun vihreät valmistelivat eduskuntavaalikampanjaa keväälle 1991. Minut oli kutsuttu mukaan pieneen vapaaehtoisryhmään, jonka piti tehdä vihreiden vaalikampanja. Siinä oli puoluesihteeri Dave Pemberton, Vihreän Langan päätoimittaja Timo Harakka, toimittaja Eero Hyvönen ja minä copywriterina. Emme entuudestaan tunteneet toisiamme, mutta he […]
Mikä mahtava sana ja sisältö! Sain tutustua elämänsiivoukseen, kun pääsin aktivistimummojen kanssa kahville.Aktivistimummothan on vaikuttajaryhmä, joka kannustaa ihmisiä kohtuuden elämäntapaan ja ilmastonmuutoksen torjumiseen.(Heidät löytää mm. Facebookista, Twitteristä ja myös omilta nettisivuiltaan www.aktivistimummot.fi) Nyt he ovat keksineet elämänsiivouksen.Elämänsiivous on materiaalista ja henkistä roinan karsintaa. Tilan antamista sille, mikä on oikeasti elämässä tärkeää. Ja sen vähentämistä, mikä on turhaa – ihmisenergiaa ja luonnonvaroja kuluttavaa touhotusta.Se on harkittuja valintoja, miten elämä kannattaa elää niin että siitä on iloa paitsi itselle, myös jälkipolville. ROINAN […]
Ensin käsiin osui äidin vanha käsilaukku, josta löytyi kasa postikortteja, joita olin nuorena lähettänyt reissuiltani kotiin.Siitä heräsi uteliaisuus katsoa myös nuoruuteni päiväkirjoja – aika isolla jännityksellä – että mitäköhän oikein silloin kirjoitin, mitä ajattelin. Heti ensimmäisen vihkon ensimmäiseltä sivulta pomppasi esiin pohdintoja, jotka voisivat olla tasan tästä päivästä, 35 vuotta myöhemmin.Tällaisia. 29.4.1987. ”Onko iva kyvyttömien harrastus? Entä onko vahingonilo ominaista kosketusaroille ihmisille, niille joilla on erityisen herkkä itsetunto?”2.5.1987. ”Negatiivisuuteen voi heittäytyä silloin kun muut ovat solidaarisia. Tähän perustuu 1960-70-luvun radikalismi. […]
Kun olin ekaluokkalainen, maailmassa oli kolme miljardia ihmistä. Opettaja kauhisteli, että vielä joskus meitä on seitsemän miljardia.Se päivä meni jo ajat sitten! Väestönkasvu on ollut valtavaa. Toki myös köyhyys on puolittunut, mitä ei olisi kyllä uskonut. Virusten maailmankausi 1970-luvulla, kun lukion biologian tunnilla opiskeltiin bakteereita ja viruksia, ajattelin että seuraava suuri maailmankausi on oleva niiden. Kun viruksiin ei ole lääkkeitä, ja niiden muuntumiskyky on tuollainen, niin emmehän me niille mitään mahda!Enpä olisi arvannut, että tuo aika alkaa jo minun elinaikanani. Kun […]
Aika harvan maan neljänneksi suurin kaupunki on pinta-alaltaan kolmasosaltaan metsää.Vantaalla on metsiä 94 km2 kaupungin 240 km2 pinta-alasta.Kaupungin omassa omistuksessa on tuosta hieman alle puolet, 40 km2, eli 4000 hehtaaria.Luonnonsuojelualueita on uuden yleiskaavan myötä noin 1800 hehtaaria, 18 km2. 98% vantaalaisista asuu max 300 metrin päässä metsästä Vantaalaiset rakastavatkin metsiään kovasti. Kun asukaskyselyssä kysyttiin, mitä erityisesti arvostatte omalla asuinalueellanne, yli 90 % vastaajista sanoi: luontoa.98% vantaalaisista asuukin maksimissaan 300 metrin päässä lähimetsästä tai viheralueesta. Minäkin olen yksi näistä metsän rakastajista.Menen […]
Ensimmäinen opettaja on yksi elämäsi tärkeimmistä ihmisistä.Miten hän katsoo sinua ja tekemisiäsi, miten hyväksyy, miten kannustaa.Tai on kannustamatta.Uskooko hän sinuun? Kehuuko? Huomaako, mitä erityistä hyvää sinussa on ja sanooko sen ääneen? Ensimmäisen opettajan asenne määrittää oppilaan: mihin hän pystyy nyt ja tulevaisuudessa, mikä on hänen paikkansa yhteisössä.Ensimmäinen opettaja vaikuttaa ihmisen itsetuntoon koko hänen elämänsä ajan. ”Ensimmäinen opettaja” ei aina ole konkreettisesti ensimmäinen.Hän on se, joka ensimmäisenä näkee oppilaan hyvänä, osaavana ja kivana.Minun henkisesti ensimmäinen opettajani oli ihana, äidillinen, […]
Kun 40 vuotta sitten makrotaloustieteen luennolla ihmettelin, eikö rajallinen maapallo tule asettamaan kasvulle rajat, en osannut kuvitella, että se tapahtuu näin nopeasti. Ja kun 30 vuotta sitten kävi ilmi, että konkreettisia toimia tarvitaan pian, jotta maapallo ei tuhoudu ilmastonmuutokseen, en osannut kuvitella, että toimet tapahtuvat näin hitaasti. Siltikin olemme Vantaalla etujoukoissa (maailman ja Euroopan mittakaavassa) tekemässä hiilivapaata kaupunkia 2030 mennessä. Vantaalla on valmisteltu resurssiviisauden tiekartta. Sen avulla tavoitellaan hiilineutraalia ja jätteetöntä tulevaisuuden kaupunkia, jossa luonnonvaroja käytetään säästeliäästi – samalla luoden […]
Mauno Koiviston elämäntyötä muistellaan nyt. Julkaisen minäkin minielämäkerran, jonka kirjoitin Manun presidentinvaaliesitteeksi vuoden 1988 vaaleihin. Kyseessä oli istuva presidentti, jolla oli arvoasema ja josta jo tiedettiin paljon. Päätin, että suurelle yleisölle pitää kertoa myös, millainen ihminen hän on. Vänkäsin myös, että esitteeseen pitää tulla perhekuvia yksityisestä Mauno Koivistosta. Siihen aikaan se oli hiukan erilaista ja uskallettua. Erityisen uskallettua se oli, koska tiedossa oli, että Koivisto oli tarkka yksityisyydestään. No, läpi meni ja tässä teksti, Timo Harakan pyynnöstä, kiitos kun pyysit! […]
Kun Suomi täytti 50 vuotta, olin 8-vuotias kansakoulun tokaluokkalainen Kaunisnurmen koulussa Kouvolassa. Koulussa suhtauduttiin Suomeen, itsenäisyyteen ja 50-vuotispäivään hartaasti. Piirustustunnilla piirrettiin pitkin syksyä Suomen ylpeydenaiheita: tuhansien järvien maata, metsiä, kansalliskukkia ja –eläimiä, urheilukisamenestyksiä ja itsenäisyyspäivän lippukulkueita. Ylipäänsä yhteiskunnassa vallitsi ylpeys ja tyytyväisyys, kuinka hieno maa Suomi on ja erityisesti, kuinka arvokasta on itsenäisyys. Vuosi oli 1967, innokas kaupungistuminen ja modernisoituminen oli käynnissä. Vallitsi valtava toiveikkuus tulevaisuudesta. Elinkeinot muuttuivat kovaa vauhtia ”maalaistyöstä toimistoon” – siinä nähtiin pelkkää hyvää. (Muistetaan, että […]
Elämän lottoarvonnassa kävi uskomaton säkä, 7 oikein ja tuplausnumero! Sain syntyä maahan, joka on vauraampi, turvallisempi ja tasa-arvoisempi kuin 95% maailman maista. Maahan, jossa kaveria ei jätetä ja jossa jokaisella lehmälläkin on nimi. Jossa nainen voi tulla presidentiksi ja mies voi jäädä koti-isäksi. Jossa on maailman suurimmat puhtaan veden varannot eikä lainkaan kulkutauteja. Ei maanjäristyksiä tai tsunameja. Mikään näistä ei ole minun ansiotani. Minulla vain kävi uskomaton säkä. Minun ei tarvinnut koskaan kärsiä nälkää eikä mennä lapsena töihin. Sain käydä […]
Kielifani saa taas jännittää. Saavatko Vantaan koululaiset oppia uusia vieraita kieliä vai onko tyydyttävä toiseen kotimaiseen? Kesäkuussa opetuslautakunta yritti päättää kieliohjelmasta. Tulisi varhennettu englannin opetus jo 1. luokalla ja 2. luokalla kielikylpymäisesti 1 tunti viikossa. Tulisi uusia vaihtoehtoja 4. luokalla vapaaehtoisesti aloitettavaksi toiseksi pitkäksi kieleksi . Esityksessä ehdotettiin espanjaa, ranskaa, saksaa ja venäjää kielitarjottimelle. Ruotsi jäisi A2-kielenä pois, koska se tulisi joka tapauksessa varhempana B1-kielenä kaikille jo 6. luokalta alkaen. Ruotsin opetus varhennettaisiin alkamaan 6.luokalta. Myös ruotsin kielikylpyjä lisättäisiin eskariin. […]
Tämmöinen kesälomajuttu vaan. Kun minä olin nuori, virus oli mikroskooppisen pieni eliö, jonka takia ihminen saattoi sairastua flunssaan. Mato laitettiin koukkuun, kun alettiin onkimaan Kalalammen isolta kiveltä. Verkkokauppa oli kalastustarvikeliike. Palomuuri oli betoninen seinä saunankiukaan takana. Applikaatio oli vaatteeseen ommellen liitettävä kangaskuvio Anneli Rämän käsityötunnilla tyttölyseossa. Operaattori, jos sellaista sanaa jossain tv-sarjassa tai Kummisetä-elokuvassa käytettiin, liittyi mafian toimintaan. Vakoiluohjelma oli ”Kevään 17 hetkeä” tai ”Maxwell Smart” – tv-sarja. Isäntä oli maalaistalon päämies tai jonkun tilaisuuden järjestämisvastuullinen henkilö. Eväste oli se, mitä […]
MM-kisat 1974 olivat ensimmäiset, joita seurasin – pakosta, koska veljeni ja isäni liimautuivat talon ainoan telkkarin ääneen ja kommentoivat pelejä kovaan ääneen. Minustakin tuli Hollannin kannattaja, kun veljeni vaahtosi totaalijalkapallosta, Cruijffista, Neeskensistä ja Haanista. Katkerassa loppuottelussa Hollanti hallitsi pitkään, vaan lopulta Saksa sai 2-1 voiton. Futisfani oppi, että riippumatta joukkueiden osaamisista tai tapahtumista kentällä, toinen joukkue voi voittaa pelin. ’Pallo on pyöreä’, tuo sietämätön lausahdus! Jalkapallon katseluuni tuli 20 vuoden tauko, kun muutin omilleni. Varsinainen futisfani minusta tuli kesinä 1994 ja 1998 […]
Nuorempana minulla oli hassuja ennakkoluuloja. Suhtauduin epäilevästi mm. aamuvirkkuihin, lyijytäytekynän käyttäjiin ja tummansinisestä väristä pitäjiin. Ihan totta. Aamuvirkut olivat minusta epäilyttäviä. Jos ihminen menee nukkumaan aikaisin ja herää aikaisin, täytyyhän hänen olla mielikuvitukseton rutiinin rakastaja. Vai? Lyijytäytekynän käyttäjät olivat astetta pahempia. Mitä se tuommoinen himmeän harmaan pikkupräntin tai numeron nyhertäminen oikein on? Ei voi olla oikeaa elämää, varmasti joku pikkusieluinen pedantti virkamiestyyppi, ajattelin. Kyllä verevä ihminen kirjoittaa tussilla tai mustetäytekynällä, niillä on nopea liu’uttaa kynää ja tekstistä saa paksun puhuvaa. Ennakkoluuloisimmin suhtauduin tummansinisestä väristä pitäjiin. […]
Kaikki suomalaisethan ovat alun perin maahanmuuttajia. Kantaisämme ja -äitimme muuttivat tänne Baltiasta tai Volgan mutkasta. Sen jälkeenkin olemme olleet innokkaita maahanmuuttajia. Sata vuotta sitten meiltä lähti Amerikkaan 300.000 ihmistä mainareiksi, metsätyömiehiksi, kotiapulaisiksi. Minunkin isänäitini lähti sata vuotta sitten Pohjanmaalta Amerikkaan siirtolaiseksi – mutta palasi takaisin, kun hänen räätälimiehensä kuoli tuberkuloosiin. Niin minusta ei tullut kolmannen polven siirtolaista Amerikkaan. 1960-luvulla Ruotsiin meni neljännesmiljoona Volvon tehtaille. Englantiin, Saksaan ja Ranskaan meni tuhansia tyttöjä au-paireiksi. Olen itsekin kokeillut maahanmuuttajan uraa: lukiolaisena USA:ssa, kesätyöläisenä […]
Suomen Armeijan kuva-arkisto on julkistanut harvinaisia värikuvia sodasta. Minä julkistan muutamia kuvia isäni Yrjö Norrenan sota-albumista, jospa joku osaisi kertoa niistä enemmän kuin minä? Yrkki lähti sotaan seikkailunhaluisena nuorukaisena, ilmoittautui palvelukseen alaikäisenä ja hyväksyttiin rintamalle nipinnapin 18-vuotiaana. Hänet määrättiin 25.9.1941 jalkaväkirykmentti 52:een, josta muodostettiin seuraavana vuonna Jääkäripataljoona 5. Tämä oli ilmeisesti kenraali Laguksen alla toiminut erikoisjoukko, jossa joka äijällä oli konepistooli – sen tehtävänä oli mennä aina sinne missä apua eniten tarvittiin, vallata asemia ja siirtyä sitten seuraavaan paikkaan. Yrkki […]
Opin jotain suurvalloista ja heidän kasvojensa säilyttämisen tärkeydestä 17-vuotiaana vaihto-oppilaana lukion International Relations-kurssilla Amerikassa. Opettaja Floyd Jenkins antoi meidän muodostaa omat Yhdistyneet Kansakuntamme. Koko lukukauden opetus koostui vapaasti muotoutuvista YK:n istunnoista. Ennen pitkää Neuvostoliittoa edustavaa poikaa alettiin salavihkaa kiusoitella salissa, elettiinhän vuonna 1977 vielä kylmän sodan aikaa. Pojalla sattui vielä olemaan hieman venäläisiä sukujuuria taustassaan. Venäläiskiusoittelu oli pientä, miltei huomaamatonta, kuitenkin riittävää ärsyttämään hänet. Eräänä päivänä hän sitten yhtäkkiä paukautti kesken puheiden, minuun tuijottaen, että ”Finland, I have just invaded you!” (Suomi, olen juuri […]
Kun olin pieni, 8-vuotias Kouvolan Töröstissä, pelasimme pesäpalloa joka päivä. Toisessa joukkueessa oli kaksi isoa poikaa: meidän Kyösti ja Virsun Timppa. Toisessa oli liuta pikkukakaroita. Ikä- ja kokoero joukkueilla oli suuri. Kyösti ja Timppa halusivat aina pelata yhdessä pikkukakaroiden laumaa vastaan. Koska he olivat niin paljon isompia, he tietysti voittivat ylivoimaisesti joka kerta. Yritimme puhua heille järkeä, että joukkueet pitää jakaa tasaisemmin. ”Tässä pelissä ei ole mitään mieltä, jos lopputulos on aina ennalta varma”, perustelimme. Heille ei käynyt. Hävisimme 12-0 […]
Maailman suurin ihmisoikeusrikkomus on, että tyttöjen ei anneta käydä koulua. 65 miljoonaa tyttöä maailmassa menee piiaksi, pelloille ja naimisiin sen sijaan, että he pääsisivät kouluun. Malala Yousufzfai pääsi kouluun, koska hänen isänsä oli koulun johtaja ja halusi myös tyttärilleen hyvän tulevaisuuden. Talebanit ampuivat Malalan pään hajalle, mutta hän jäi henkiin. Ihmisoikeusjärjestöt veivät tytön Eurooppaan vaikeisiin kirurgisiin leikkauksiin ja ihmeen kaupalla hän toipui. Malalasta tuli sankari. Hänen takiaan maailman tyttöjen sorrettu asema on nyt esillä ja sitä on pakko käsitellä. Kun […]
Tämä ei ole poliittinen kirjoitus. Muistelen omia koulunvaihdoksiani ihan vain ajatellakseni hetken jotain muuta kuin koulusäästölaskelmia. Sain mennä neljä kertaa uuteen kouluun ennenkuin ehdin 10 vuotta täyttää. Asuimme vuokralla ja vuokra-asunto sattumalta vaihtui noina vuosina tiuhaan. Kouvolassa 1960-70-luvuilla. Ensimmäinen kouluni oli Sarkolan kansakoulu. Opettajana oli ankara Irja Montonen. Kerran hän antoi minulle jälki-istuntoa, koska minulla oli kynnet lakattu, eikä hän uskonut, kun sanoin että äiti ne lakkasi. Kerran hän rankaisi minua, kun tein laskutehtävät nopeammin kuin muut, jolloin hän käski tehdä seuraavan […]
Mitä ei voi silmin vajain nähdä, siitä unta nähkää. Aina uuden aamun eteen luojan kämmen tuutii tähkää. Aina sataa tulvaveteen lastut arkinrakentajain. Lienet kasvi, eläin taikka puu: Kaikin soluin sydämin, Usko, tahdo jotakin! Niin se kerran tapahtuu. Tuhat kertaa tuhat vuotta mitään ei voi tehdä suotta. (Lauri Viidan runosta Luominen)
Olin pimeissä töissä Sardiniassa, baarimikkona ulkoilmadiscossa. Kun halusin kuukauden jälkeen jatkaa matkaa, ja menin pyytämään palkkaani, perheyrityksen pomo vetkutteli ja sanoi: ”Ei voi mitään, ei ole rahaa – non c’e soldi.” Tajusin asemani, mutta katsoin suoraan silmiin ja sanoin muitta mutkitta ”Si che c’e – kyllähän on.” Pienen tahtojen taiston jälkeen pomo maksoi kuin maksoikin kohtalaisen korvauksen työtunneistani. Italialaiset ystäväni nauravat tälle vieläkin: rahaa tuli, kun vaan uskalsin väittää vastaan. Tämä tulee mieleeni, kun Vantaan opetuslautakunnassa taas kerran väännetään säästöistä. […]
”Yhtäkkiä me tiedämme, että siinä sinä olet, ovensuussa, odottamassa, tai meidän sisällämme, sielläkin, kaikkialla, sinä odotat sateen pieksämänä ja ilman ruokaa. ”Nyt kaikki kolkuttavat jo, kaikki, paitsi sinä. Kaikki pyytävät, laativat laskuja lehtiöihinsä, raivostuvat, huutavat tai eivät kestä, eivät kestä enää, se tiedetään jo, ja sinä, vailla isänmaata, kananrääpäle kainalossasi odotat että joku lopulta ostaisi sen sinulta, jotta voisit palata sinne missä et enää asu, uneksimaan jostakin, ei enää edes unia. ”Lähdetään, hullu, älä luule, että kaikki on jo niin […]
Kimalaiset ja mehiläiset ovat vähentyneet dramaattisesti koko pohjoisella pallonpuoliskolla viimeisten 15 vuoden ajan. Nyt pelätään, että näiden pölyttäjähyönteisten kato voi aiheuttaa maailmaan suuren ruokapulan. Suomessa muutenkin vain 10% kimalaiskuningattarista selviää kylmän talven yli. Kun ne keväällä heräävät heti lumien sulettua, niiden pitäisi nopeasti kerätä ravintoa, mutta juuri mikään ei vielä kuki silloin. Pysyäkseen hengissä ja jaksaakseen rakentaa pesän tulevalle yhdyskunnalle, kimalaiset tarvitsevat ruokinta-apua ihmiseltä ensimmäiset pari viikkoa keväällä. Pölyttäjien ruokinta on 2000-luvulla hälyttävän tärkeää! Sitäpaitsi metsä, jonnne ’istutettiin’ kimalaisia, tuotti 12-kertaisen […]
