Hassuja ennakkoluuloja

Nuorempana minulla oli hassuja ennakkoluuloja.
Suhtauduin epäilevästi mm. aamuvirkkuihin, lyijytäytekynän käyttäjiin ja tummansinisestä väristä pitäjiin. Ihan totta.

Aamuvirkut olivat minusta epäilyttäviä. Jos ihminen menee nukkumaan aikaisin ja herää aikaisin, täytyyhän hänen olla mielikuvitukseton rutiinin rakastaja. Vai?

Lyijytäytekynän käyttäjät olivat astetta pahempia. Mitä se tuommoinen himmeän harmaan pikkupräntin tai numeron nyhertäminen oikein on? Ei voi olla oikeaa elämää, varmasti joku pikkusieluinen pedantti virkamiestyyppi, ajattelin.

Kyllä verevä ihminen kirjoittaa tussilla tai mustetäytekynällä, niillä on nopea liu’uttaa kynää ja tekstistä saa paksun puhuvaa.

Ennakkoluuloisimmin suhtauduin tummansinisestä väristä pitäjiin. Voiko olla mitään konservatiivisempaa ja kaavoihin kangistuneempaa kuin tummansininen puku tai jakkupuku?
Koska olin itse toisenlainen, suhtauduin näihin erilaisiin ennakkoluuloisesti.

Onneksi elämä opetti. Tulin havaitsemaan, että on myös hulluja aamuvirkkuja, luovia lyijykynänkäyttäjiä ja hauskoja tummansiniseen pukeutujia.
Opin että koskaan ei voi tietää, mitä ihmisen takana on, ennenkuin tutustuu paremmin.

Blogi vaula ja pappa vannino
Pappa Vannino oli kylähullu Sardinian Sassarissa. Paikalliset nauroivat hänelle. Minusta hän oli kiinnostava, entinen toisen maailmansodan taistelulentäjä. Sitten hän hommasi minulle ikimuistoisen kesätyöpaikan ja hyviä ystäviä. Maailmankansalainen.

Kerran työneuvotteluun tuli tylsääkin tylsemmän tuntuinen perusinsinööri.
Myöhemmin kävi ilmi, että hän harrasti hypnoosia, joogaa ja transsendenttista meditaatiota, oli ollut Intiassa gurun opissa.

Uudet naapurini olivat leppoisanpulskeita eläkeläisiä, tavallistakin tavallisempia tuulipukutattiaisia.
Myöhemmin kävi ilmi, että he olivat kolunneet jokaisen maailmankolkan Pohjois- ja Etelänapamantereita lukuunottamatta.

Eräs rappusiivooja oli kyllä toimeliaan tuntuinen, mutta ei mitenkään huomiota herättävällä tavalla.
Myöhemmin luin Hesarista, että tästä akateemisesta tohtorista oli tullut oman maansa kulttuuriministeri, vaikka ei Suomessa saanut siivousta parempaa työtä.
Vaulan piirustuksia 70-75 051Kaikenlaista sitä voi olla. Asiat voivat olla toisinkin kuin itse ensin luulee.

On terveellistä välillä tarkastella omia ennakkoluulojaan.

Juuri nyt minulla on ennakkoluulo, että viime tipan vaalimainoksia kannattaisi jakaa  omakotitaloihin.
Koska niissä todennäköisesti asuu enemmän perinteitä arvostavaa väkeä, joka haluaa äänestää vasta varsinaisena vaalipäivänä.
Vaan pitäneekö paikkaansa? Itsekin asun omakotitalossa ja äänestän aina ennakkoon.
EU-vaaleissa voi äänestää vielä su 25.5.2014. Vaalihuoneistot auki klo 9-20.

Vaula Norrena

Vihreä kuntapoliitikko, semiootikko, yrittäjä, koirankävelyttäjä, kierrätyskirjaston hoitaja, metsän omistaja, luonnon rakastaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Next Post

Jatkuva kasvu vai tosiasiain tunnustaminen?

ma touko 26 , 2014
Vuonna 1980 ihmettelin makrotaloustieteen luennolla, miten jatkuva talouskasvu on mahdollinen. Professori Jukka Pekkarinen, nykyinen Valtiovarain ministeriön ylijohtaja, sanoi, että siihen koko taloustiede perustuu. Kun ajattelin jatkuvaa kasvua, näin mielessäni maapallon, joka pursuaa ihmisiä niin ettei jalansijaa heille löydy. Näin valtavia suurkaupunkeja ja järjettömiä määriä koneita – kaikkea ahtautuneena aina vain pienempään tilaan. Mietin, että jossain on joku raja, jonka yli tuottavuutta ei voi enää tehostaa. Fysiikan lait tulevat vastaan. Ihmiskehon rajallisuus tulee vastaan. Ajan rajat tulevat vastaan. Jatkuva kasvu on […]

Kiinnostaako?

Kerro kaverillekin :)

RSS
Tilaa blogi
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram
LinkedIn
Share