Uutta elinvoimaohjelmaa kiiteltiin runsaasti Vantaan valtuustoinfossa, ja syystä.
Siinä on lueteltu pitkä lista konkreettisia toimenpiteitä, jotka toteutuessaan nostavat Vantaan työpaikkaomavaraisuutta entisestään (nyt 105%).
Siinä kasvatetaan työpaikka-alueita Aviapolista, Vehkalaa, Kivistöä. Luodaan lentokentälle logistiikka-, palvelu- ja matkailuyrityksiä. Kehitetään oppilaitosten ja elinkeinoelämän yhteistyötä. Vahvistetaan Vantaan markkinointia ja maineenparannusta.
Kaikesta näkee, että ohjelman ovat tehneet korkeasti koulutetut, tavoitteelliset, bisnesorientoituneet ihmiset. Hyvä niin. Tarvitsemme liiketoimintaa.
Pienyrityksethän paikkasivat Suomessa kaikki 60.000 teknologiateollisuudesta menetettyä työpaikkaa viimeisten 10 vuoden aikana. Hyvä pienyrittäjät!
Mietin tässä kuitenkin, että auttavatko nämä Vantaan elinvoimaohjelman hienot korkean teknologian työpaikat lopulta lainkaan vantaalaisia työttömiä?
Vantaalla on nyt 11.000 työtöntä. Heistä yli puolet, 6.500 on vain peruskoulun käyneitä.
Noin puolet on rakennetyöttömiä eli pitkäaikaistyöttömiä ja tukityöllistämisen jälkeen toistuvasti työttömiä (yli 5000 henkeä). Kolmasosa työttömistä on yli 50-vuotiaita. Iso osa on myös ulkomaalaistaustaisia, monet sellaisia jotka ovat kotimaassaan tottuneet paiskimaan paljon töitä.
Yleisimmät vantaalaisen työttömän ammatit ovat varastotyöntekijä ja myyjä.
Heidän alojensa työpaikkoja on kyllä yllin kyllin Vantaalla – jostain syystä vain vieraspaikkakuntalaiset vievät ne työt.
Vantaalla on 106.000 ihmisen työpaikka. Vain 45.000 heistä on kotoisin Vantaalta (44,8% vantaalaisesta työvoimasta) , loput ovat naapurikunnista.
Haastankin meidät kaikki ja erityisesti Vantaan työllisyyspalvelut ja elinkeinojohtajan miettimään, miten juuri vantaalaiset työttömät saadaan työllistettyä.
Miten heidät saadaan toimeentulotuelta takaisin työelämään?
Pitkäaikaistyöttömille pyydän henkilökohtaista tsemppausta työnhaussa, personal job trainereita, jotka auttavat syyllisyyden pohjamudissa ryömivää, työelämää jo pelkäävää ihmistä (tiedän mistä puhun, useammankin perheenjäsenen kokemuksella).
Pulpettiin tottumattomille peruskoulutaustaisille pyydän lyhyttä ja käytännöllistä täydennyskoulutusta uusiin ammatteihin. Tämäkin voisi olla sitä elinkeinoelämän kanssa yhdessä mietittyä strategista yhteistyötä, jota elinvoimaohjelma nyt lupaa nuorille.
Ulkomaalaistaustaisille pyydän nimetöntä työnhakua, jotta he pääsevät samalle lähtöviivalle muiden kanssa. Toivon myös, että Vantaan kaupunki ottaa käyttöön ulkomaalaistaustaiskiintiöt tai positiivisen diskriminaation kuten Helsinki, kaupungin omien työpaikkojen täytössä. On hienoa, kuinka Helsingissä kaupunki näyttää esimerkkiä muille työnantajille.
Vantaalla on 10,5 % työttömyysaste. Mutta jokaiselle työttömälle tuo työllä tienatusta itsetunnosta ja palkasta osattomaksi jäämisen aste on 100%.
En usko, että olemme jo tehneet kaikkemme pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. Tiedän että emme ole. Ruvetaan hommiin!
Vaula Norrena, kaupunginvaltuutettu (vihr)
P.S. Vantaalla on 11.684 ihmistä vailla työtä. (1/2014)
Rakennetyöttömyyttä voi ehkäistä aktivoinnilla työttömyyden alkuvaiheessa. Työhön ja koulutukseenohjauksella, riittävän tiiviillä tapaamisilla ja motivoinnilla voidaan estää työttömyyden muuttuminen rakenteelliseksi ja saada osa pitkäänkin työttömänä olleista takaisin työelämään. Pitkittynyt passiivinen työttömyys vähentää työllistymisen todennäköisyyttä.
Vaulalta taas hieno puhe elinvoimasta! Itse toivoisin elinvoimaohjelmaan lisää panostusta peruskouluun. Vantaalaisnuoret saavat laihemmat eväät työmarkkinoille kuin naapurikuntien nuoret, sillä he saavat jo peruskoulussa vähemmän opetustunteja. Kielivalintoja on myös karsittu, mikä ei voi olla näkymättä siinä, miten pärjätään työnhaussa.