Köyhistä, 'neekereistä', kehitysavusta, pitkäaikaistyöttömistä

Maapallo liikakansoitus
”Yhtäkkiä me tiedämme, että siinä sinä olet, ovensuussa, odottamassa,

tai meidän sisällämme, sielläkin, kaikkialla,
sinä odotat sateen pieksämänä ja ilman ruokaa.
”Nyt kaikki kolkuttavat jo, kaikki, paitsi sinä.
Kaikki pyytävät, laativat laskuja lehtiöihinsä,
raivostuvat, huutavat tai eivät kestä,
eivät kestä enää, se tiedetään jo,
ja sinä, vailla isänmaata,
kananrääpäle kainalossasi
odotat että joku lopulta ostaisi sen sinulta,
jotta voisit palata sinne missä et enää asu,
uneksimaan jostakin,
ei enää edes unia.
maapallo your greed is hurting economy
”Lähdetään, hullu,
älä luule, että kaikki on jo niin valmista,

että isännän talossa on pelkkiä tiikereitä.
”Sinulle on niin vaikea kertoa, mutta kaikki on muuttunut.
”Nyt ne pelkäävät, ne herrat joilla on viikset ja kiväärit, ne herrat joilla on vankilat, herrat joilla on sähkötuolit, ne ylettömän rikkaat ihmiset,  kaikki ne pelkäävät.
”Ne heräävät kesken uniaan, juoksevat ikkunaan,
ulkona on pelkkä yö, ei tapahdu mitään,
mutta ne pelkäävät, pelkäävät kaikkea,
ja usko tai älä, sinuakin ne pelkäävät,  Andien unohdettu,
myös ryysyjäsi ne pelkäävät
ja nyt ne muistavat itse antaneensa ne sinulle ja ne pelkäävät
eivätkä syö rauhassa ruokiaan.
”Ne tietävät että maailma on muuttunut.
”Ja tiedetään että jo nyt jossakin intiaani istuu pöytään siinä kuin kaikki muutkin,
ja menee ja tulee ja hymyilee
ja hänellä on koulu ja nauru,
hänellä on leipä ja oma hahmo,
ja tämä, ystävä, tämä ei tapahdu taivaassa,
koska taivaassa ei tapahdu mitään.
Kyllä se jo tiedetään, että tämä tapahtuu maan päällä.”
(Osa Pablo Nerudan runosta Intiaani)

Vaula Norrena

Vihreä kuntapoliitikko, semiootikko, yrittäjä, koirankävelyttäjä, kierrätyskirjaston hoitaja, metsän omistaja, luonnon rakastaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Next Post

Si che c'e - Kyllä rahaa on

ti elo 16 , 2011
Olin pimeissä töissä Sardiniassa, baarimikkona ulkoilmadiscossa. Kun halusin kuukauden jälkeen jatkaa matkaa, ja menin pyytämään palkkaani, perheyrityksen pomo vetkutteli ja sanoi: ”Ei voi mitään, ei ole rahaa – non c’e soldi.” Tajusin asemani, mutta katsoin suoraan silmiin ja sanoin muitta mutkitta ”Si che c’e – kyllähän on.”  Pienen tahtojen taiston jälkeen pomo maksoi kuin maksoikin kohtalaisen korvauksen työtunneistani. Italialaiset ystäväni nauravat tälle vieläkin: rahaa tuli, kun vaan uskalsin väittää vastaan. Tämä tulee mieleeni, kun Vantaan opetuslautakunnassa taas kerran väännetään säästöistä. […]

Kiinnostaako?

Kerro kaverillekin :)

RSS
Tilaa blogi
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram
LinkedIn
Share