MM-kisat 1974 olivat ensimmäiset, joita seurasin – pakosta, koska veljeni ja isäni liimautuivat talon ainoan telkkarin ääneen ja kommentoivat pelejä kovaan ääneen. Minustakin tuli Hollannin kannattaja, kun veljeni vaahtosi totaalijalkapallosta, Cruijffista, Neeskensistä ja Haanista.
Katkerassa loppuottelussa Hollanti hallitsi pitkään, vaan lopulta Saksa sai 2-1 voiton. Futisfani oppi, että riippumatta joukkueiden osaamisista tai tapahtumista kentällä, toinen joukkue voi voittaa pelin.
’Pallo on pyöreä’, tuo sietämätön lausahdus!
Jalkapallon katseluuni tuli 20 vuoden tauko, kun muutin omilleni. Varsinainen futisfani minusta tuli kesinä 1994 ja 1998 sattuman seurauksena.
Molempina MM-kisakesinä olin viimeisilläni raskaana ja pallomahan kanssa tuli tapettua aikaa pelien ääressä.
Ihastuin Henrik Larssoniin, joka teki kisojen kolme kauneinta maalia, mm. sen ikimuistoisen syöksypuskumaalin, joka vieläkin usein laitetaan maailman kauneimpien maalien joukkoon youtubessa.
Sekä Brasilian Romárioon, Bebetoon ja Dungaan. Mitä onnistumisen iloa! Bebeton kehtotuuletuskin kolahti. Ruotsi pärjäsi pronssille -94 kisoissa, Brasilia vei kultaa.
Futisfani huomasi, että tärkeintä ei ole pelin lopputulos, vaan tehtyjen suoritusten luovuus, kauneus ja ylivertaisuus.
Jalkapallo on taidetta.
Suuria taiteilijoita Pelét, Maradonat, Ronaldinhot, Messit, Zlatanit, Kloset, Christiano Ronaldot, James Rodriguezit kaikki.
No, MM-kisavauvani kasvoivat ja tuli aika pohtia harrastuksia.
Kun mietin, mikä olisi kiva laji 6-vuotiaalle Nadialle, minulla oli kaksi kriteeriä: sen tulisi olla yhteisöllisyyttä kehittävä joukkuelaji ja jotain mitä voi harrastaa terveellisessä ulkoilmassa.
Kolmantena tuli lisäbonus: jotain, joka yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Vaikka menisit lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan tai bisnestöihin Kaukoitään, löydät kavereita jotka harrastavat samaa lajia.
Jalkapallo, tietysti. Nadia aloitti Tikkurilan Palloseuran futisleikkiksessä, sitten T-94 joukkueessa, ja saman tien myös parivuotias Ruusu alkoi vaatia: ”Milloin minä pääsen jalkapalloon? Minäkin haluan pelata jalkapalloa!”
Sain keksiä Ruusulle omia harkkoja kentän laidalla Nadiaa odotellessa. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi 10 asteen pakkasessa kylmän kosteassa Havukosken rättihallissa…
Futisfani oivalsi, että tässä ei ole kyse vain liikuntaharrastuksesta. Tässä tulee mukana koko joukkueen ja seuran yhteisö, laaja aikuisten ja toisten lasten turvaverkko, joka parhaimmillaan kantaa lapsen aikuisikään asti.
Jalkapallo on perhe. Mielettömän hienoa!
Kun Ruusu tuli joukkueikään, oli selvää että kantaisin korteni kekoon uuden joukkueen perustamisessa. Minulle lankesi joukkueenjohtajan tehtävä.
Futisfani oppi johtamista. Onhan vähän eri asia saada työntekijät tekemään työnsä ilmaiseksi kuin palkkaa vastaan, vai mitä?
Oikeastaan on ihmeellistä, että näinä kovan markkinatalouden aikoina vielä löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiit laittamaan kaiken vapaa-aikansa likoon ilman korvausta.
KIITOS vielä vain kaikki TiPS T-98, TiPS T-97 ja TiPS T-94 valmentajat, huoltajat, turnaustyöläiset, pullanpaistajat ja autokuskit! Sekä koko hieno, perinteikäs Tikkurilan Palloseura!
Saatte minut uskomaan, että yhteiskunta toimii tulevaisuudessakin. Sen verran hyvin nämä nappulat on nyt kasvatettu.
Jalkapallo on omistautumista.
Voi mitä ikimuistoisia vuosia räntäsateessa kevätturnauksissa, vesisateessa syysturnauksissa ja armottomassa helteessä Stadi Cupeissa!
Olosuhteet olivat harvoin ihanteelliset, hiekalla kun pelattiin kesällä ja jäätyneellä Tikkurilan tekonurmella talvella. Äitienpäivät alkoivat klo 7 puuroherätyksillä kohti turnausta, isänpäiväpäivällisen sijaan mentiin isänpäiväpeliin. Pääsiäiset ja itsenäisyyspäivät niinikään vietettiin turnauksissa.
Jalkapallo on elämäntapa.
Vieläkään en oikein ymmärrä, miksi jalkapalloa voidaan muitta mutkitta harrastaa 12 asteen pakkasessa pikkunappiksissa ulkona – mutta jääkiekon kohdalla ei tule kysymykseenkään, että harkkoja tai pelejä pidettäisiin ulkojäillä, vaikka jääkiekko kuitenkin on talvilaji.
Jalkapallo on kovien jätkien ja mimmien laji.
Jalkapallon lisenssiharrastajia muuten on lähes joka kunnassa nelin-viisinkertainen määrä verrattuna jääkiekon harrastajiin. Jalkapallo on yleisin ja suosituin palloilulaji Suomessa. Jalkapallo on myös yksi edullisimmista ja siten tasavertaisimmista lajeista harrastaa.
Vuonna 2006 veimme koko T-98-joukkueen katsomaan MM-kisojen loppuottelua laajakankaalta Bio Grandissa, seura oli järjestänyt. Ranska-Italia, junnaavaa peliä, ja sitten ne sättivät ja räkivät ja yhtäkkiä Zidane iski päänsä Materazzin rintaan voimalla.
Voi itku, mitä katsottavaa 8-vuotiaille jalkapalloilijoille. Futisfani oppi, että peli ei ole aina reilua ja aikuisetkin erehtyvät välillä rankasti.
Myös jalkapallo voi olla halpaa.
Ja yhä halvemmaksi se näyttää muuttuneen, mitä enemmän panoksia (rahaa) kansainvälisessä pelitoiminnassa pyörii. Keljua katseltavaa kaikki nuo vippaskonstit, leikkiloukkaantumiset, sukeltamiset ja muut koiruudet, mitä kentällä tapahtuu, jotta tuomari antaisi vastajoukkueelle haitallisen tuomion.
Näissäkin MM-kisoissa moni joukkue on päässyt jatkoon kyseenalaisesti hankitulla rankkarilla.
’Tuomarivirheet kuuluvat jalkapalloon.’ Tätä minun on vaikea sulattaa vieläkään. Joskin toki ymmärrän, että se opettaa futisfanille elämää sellaisena kuin se todellisuudessa on: epäreilua, oikullista, arvaamatonta.
Jalkapallo on elämän peili.
Joka tapauksessa hieno laji, suorastaan hienoin.
Joka kerta kun katson jalkapalloa, ihailen pelaajien kärsivällisyyttä juosta tuhansia kertoja pallon perään tai pelipaikkaan turhaan (koska pallo meni ohi tms.) ja aloittaa lopen uuvuksissa heti nollasta uudestaan.
Millaista turhautumisen sietokykyä sen täytyykään opettaa harrastajilleen! Nykyaikana harvinaista ja siksi sitäkin tärkeämpää.
Jalkapallo on elämän koulu.
Tänä iltana taas koulunpenkille katsomaan MM-kisojen puolivälieräpelejä Ranska-Saksa ja Brasilia-Kolumbia.
Veikkaan että Saksa voittaa oman pelinsä (koska Miroslav Klose), vaan jos Ranska esittää hienoja otteita, suon ilomielin voiton myös Ranskalle. Toivon, että Kolumbia voittaa omansa, koska Kolumbia on altavastaaja ja esittänyt vauhdikasta ja taitavaa jalkapalloa. Vaan jos Brasilia pelaakin niin loistavasti kuin mitä maan vanha maine on, niin saatan kannattaa Brasiliaakin.
Eli saatan kannattaa molempia.
Maailma on erilainen futisfanin silmin.
****
Paras peli, mitä olen nähnyt: Suomi-Tanska 2-1 naisten peli EM-kisoissa 2005. Loistava altavastaajan rohkeus pelata ja voittaa itseään paljon isompi joukkue. Suomi pääsi jaetulle 3. sijalle. <3 Michael Käld.
Huonoin peli, mitä olen nähnyt: Suomi – Italia naisten maaottelu Myyrmäessä 2010. Valmentaja Jeglertzin ekoja maaotteluita, ei antanut pelaajien pelata ollenkaan, tyhjä ja pelokas syöttely taaksepäin ei johtanut mihinkään. Vastustajakin pelasi huonosti. Suomi hävisi 1-2.
Omituisin peli, mitä olen nähnyt: TiPS-98 tytöt – Atlantis -99 pojat Hakunilan turnaus v. 2006. Yksikään Atlantiksen pelaaja ei kertaakaan pelin aikana syöttänyt kenellekään, vaan halusi itse viedä pallon maaliin. Ihan totta! 😉 7-vuotiaat pojat.
Ainoa peli, jonka olen itse pelannut: Yliopisto-cup v. 1983. Valtsikan tytöt vastaan Hankenin tytöt. Emme harjoitelleet kertaakaan, kukaan meistä ei ollut jalkapalloilija, silti pärjäsimme 0-0 Hankenin ilmiselvästi jalkapalloa harrastavien tyttöjen joukkueelle. Rankkareilla hävisimme.
