”Yhtäkkiä me tiedämme, että siinä sinä olet, ovensuussa, odottamassa, tai meidän sisällämme, sielläkin, kaikkialla, sinä odotat sateen pieksämänä ja ilman ruokaa. ”Nyt kaikki kolkuttavat jo, kaikki, paitsi sinä. Kaikki pyytävät, laativat laskuja lehtiöihinsä, raivostuvat, huutavat tai eivät kestä, eivät kestä enää, se tiedetään jo, ja sinä, vailla isänmaata, kananrääpäle kainalossasi odotat että joku lopulta ostaisi sen sinulta, jotta voisit palata sinne missä et enää asu, uneksimaan jostakin, ei enää edes unia. ”Lähdetään, hullu, älä luule, että kaikki on jo niin […]
