Kun olin lapsi ja nuori, äitini sanoi enimmäkseen aina ’Ei!’. Ei, et saa kokeilla minigolfia. Ei, et pääse balettiin/ pianotunnille/ ratsastamaan. Ei, et pääse kaverin perheen mukaan heidän mökilleen. Niinpä kun minä sain lapsia, ajattelin, että jos minulla ei ole todella hyvää syytä sanoa ’Ei’, niin sanon ’Kyllä’. Monet kerrat saatoin olla lopen uupunut, kun lapset keksivät pyytää lettuja kaverilaumalle, talon täyttämistä majoilla tai taas uutta harrastusta, jonne tarvitaan kyyti ja kustannus. Vedin silloin henkeä ja mietin, onko minulla todella […]
