Kun olin ekaluokkalainen, maailmassa oli kolme miljardia ihmistä.
Opettaja kauhisteli, että vielä joskus meitä on seitsemän miljardia.
Se päivä meni jo ajat sitten!
Väestönkasvu on ollut valtavaa. Toki myös köyhyys on puolittunut, mitä ei olisi kyllä uskonut.
Virusten maailmankausi
1970-luvulla, kun lukion biologian tunnilla opiskeltiin bakteereita ja viruksia, ajattelin että seuraava suuri maailmankausi on oleva niiden. Kun viruksiin ei ole lääkkeitä, ja niiden muuntumiskyky on tuollainen, niin emmehän me niille mitään mahda!
Enpä olisi arvannut, että tuo aika alkaa jo minun elinaikanani.
Kun 1980-luvulla taloustieteen luennolla selitettiin jatkuvan kasvun teoriaa, epäilin. Jos tehokkuus koko ajan kiihtyy, eikö jossain vaiheessa tule vastaan maapallon, ihmisten, koneiden ja luonnonvarojen rajat? Ei voi loputtomiin kaikkea kiihdyttää, mietin.
En silti olisi arvannut, että tämä tulisi vastaan jo elinaikanani.
Kun 1990-luvun alussa perehdyin ekologiaan, huolestuin. Voisiko tapahtua, että jo minun mahdolliset lapsenlapsenlapseni joutuisivat elämään ekokriisin keskellä? (Ilmastonmuutosta ei sanana tunnettu)
En ikinä olisi uskonut, että ei – tämä toteutuu jo sinun aikanasi!
En olisi uskonut että jo 30 vuotta myöhemmin ikijää sulaa, merenpinnat nousevat, lajit kuolevat sukupuuttoon.
Että sademetsät eli maailman keuhkot tuhotaan. Lihantuotanto vie 30% maapallon maapinta-alasta laiduntamiseen ja rehuntuotantoon.
Tulevaisuus tuli jo, on viimeinen hetki tarttua toimeen!
Onneksi viisaat ovat jo tarttuneetkin.
Ruokaa bioreaktorista
Suomessakin kehitellään mitä hienoimpia ruokatuotteita korvaamaan lihaa: nyhtökauraa, härkistä, kasvisburgereita.
Tiesittekö että ruokaa voidaan luoda myös tyhjästä, laboratoriossa?
Tarvitaan vain vettä, happea ja vähän muuta, niin bioreaktori leipoo meille maultaan ja koostumukseltaan uskottavan hampurilaispihvin ihan ilman ruohoa ja lehmää.
Kun ihmiskunta on omalla toiminnallaan ajanut itsensä nurkkaan, se sittenkin hämmästyttävästi osaa ratkaista ongelmiaan.
Toivoa on!
Kyllä meillä on toivoa.
Mutta se vaatii myös sitä, että me itse kukin opettelemme uusia tapoja ja pyrimme elämään kohtuudessa.
Niin että tulevillakin sukupolvilla voi se tulevaisuus vielä olla.
Kirjoitus on pidempänä julkaistu Korso-lehdessä 1/2021.