Ensin käsiin osui äidin vanha käsilaukku, josta löytyi kasa postikortteja, joita olin nuorena lähettänyt reissuiltani kotiin.Siitä heräsi uteliaisuus katsoa myös nuoruuteni päiväkirjoja – aika isolla jännityksellä – että mitäköhän oikein silloin kirjoitin, mitä ajattelin. Heti ensimmäisen vihkon ensimmäiseltä sivulta pomppasi esiin pohdintoja, jotka voisivat olla tasan tästä päivästä, 35 vuotta myöhemmin.Tällaisia. 29.4.1987. ”Onko iva kyvyttömien harrastus? Entä onko vahingonilo ominaista kosketusaroille ihmisille, niille joilla on erityisen herkkä itsetunto?”2.5.1987. ”Negatiivisuuteen voi heittäytyä silloin kun muut ovat solidaarisia. Tähän perustuu 1960-70-luvun radikalismi. […]
