Ensin käsiin osui äidin vanha käsilaukku, josta löytyi kasa postikortteja, joita olin nuorena lähettänyt reissuiltani kotiin.
Siitä heräsi uteliaisuus katsoa myös nuoruuteni päiväkirjoja – aika isolla jännityksellä – että mitäköhän oikein silloin kirjoitin, mitä ajattelin.
Heti ensimmäisen vihkon ensimmäiseltä sivulta pomppasi esiin pohdintoja, jotka voisivat olla tasan tästä päivästä, 35 vuotta myöhemmin.
Tällaisia.
29.4.1987. ”Onko iva kyvyttömien harrastus?
Entä onko vahingonilo ominaista kosketusaroille ihmisille, niille joilla on erityisen herkkä itsetunto?”
2.5.1987. ”Negatiivisuuteen voi heittäytyä silloin kun muut ovat solidaarisia.
Tähän perustuu 1960-70-luvun radikalismi. Voidaan sanoa, että kaikki on paskaa, koska turvallisuus saadaan ryhmään kuulumisesta.”
”Tämän hetken ihmiselle ei ole hyväksi ylinegatiivisuus, koska hänen on pärjättävä maailman kanssa yksin, hänen on yksin kestettävä ristiriidat ja tuhoaminen, mitä tapahtuu.
Silloin positiivisuus toimii paremmin.
vanhat 60-lukulaiset tuhahtelevat halveksivasti: ”kuinka naivia ja amerikkalaista, ei mitään kritiikkiä.”
”Mutta ei positiivisuus ole pelkästään pahasta.
Positiivinen ihminen voi olla voimakas yksinkin, ilman ryhmää.”
5.5.1987. ”Politiikka on kohta yhtä matalan mielenkiinnon kohde kuin kirkko.
Ei ihme, että ihmisiä on yhtä vaikea saada vaaliuurnille kuin kirkon penkkiin.
Molempien ideologia ja liturginen performanssi kääntää päät pois.”
”Ja onko meillä asiat ylipäänsä liian hyvin, että ihmisten ei tarvitse tajuta mitään politiikasta?
Jos tulisi joku paha kriisi, niin havahtuisivatko ihmiset sitten ottamaan selvää politiikasta?”
”Ja miksi käytetään sanaa ’valtapoliittinen’? Kaikki poliittinenhan liittyy valtaan.”
Keväällä 1987 olen pohtinut politiikkaa, koska sain silloin työni puolesta suunnitella SDP:n eduskuntavaalikampanjaa.
Keväällä 2021 olen itse ehdokkaana kuntavaaleissa (Vihreät, Vantaa) – vaan edelleen saan kysyä samoja kysymyksiä, jopa painokkaammin kuin ennen:
– Onko iva ja vihapuhe kyvyttömien harrastus?
– Onko negatiivisuuteen liian helppo heittäytyä samanmielisten laumassa?
– Onko meillä asiat vieläkin liian hyvin, että ihmisten ei tarvitse tajuta paljoakaan politiikasta?
Mitä mieltä sinä näistä olet?
