Ensimmäinen opettaja on yksi elämäsi tärkeimmistä ihmisistä.
Miten hän katsoo sinua ja tekemisiäsi, miten hyväksyy, miten kannustaa.
Tai on kannustamatta.
Uskooko hän sinuun? Kehuuko? Huomaako, mitä erityistä hyvää sinussa on ja sanooko sen ääneen?
Ensimmäisen opettajan asenne määrittää oppilaan: mihin hän pystyy nyt ja tulevaisuudessa, mikä on hänen paikkansa yhteisössä.
Ensimmäinen opettaja vaikuttaa ihmisen itsetuntoon koko hänen elämänsä ajan.
”Ensimmäinen opettaja” ei aina ole konkreettisesti ensimmäinen.
Hän on se, joka ensimmäisenä näkee oppilaan hyvänä, osaavana ja kivana.
Minun henkisesti ensimmäinen opettajani oli ihana, äidillinen, taiteellinen Liisa Harstila Kaunisnurmen kansakoulussa Kouvolassa.
Voi miten hänen kaunokirjoituksensa oli kaunista ja piirtämänsä kuvat liitutaululla täydellisiä!
Voi miten kivasti hän kertoili meille omasta perheestään ja sen kautta vaivihkaa opetti meillekin ihmiselämän tärkeitä opetuksia.
Voi miten rakastavasti hän suhtautui meistä jokaiseen!
Hyvä haltiatar
Hänestä tuli minulle pelastava enkeli ja hyvä haltiatar sen jälkeen, kun olin ollut kiusaavan opettajan alaisuudessa toisessa koulussa.
En totisesti tiedä, mitä minusta olisi tullut, jos olisin ollut neljä vuotta sellaisen opettajan kanssa, joka pyrki latistamaan lapsen, joka osasi jo lukea ja laskea kouluun tullessaan.
Löi karttakepillä sormille, jos kynsissä oli kynsilakkaa. Tai muuta kummallista.
Kiusaava opettaja käski meidän tehdä laskuharjoituksia, ja kun sain omani valmiiksi ennen aikojaan, hän käski minua tekemään vielä seuraavan sivun.
”Juuri seuraavan sivunko, sivu 28?” kysyin ihmeissäni (koska seuraava sivu oli väritettävä piirustus) ja hän sanoi: ”Niinhän minä sanoin.”
Kun tein työtä käskettyä, sai opettaja raivokohtauksen, että ”en antanut lupaa värittää, vaan laskea!”
Minä olin hiljaa.
Siihen aikaan lapset eivät sanoneet opettajalle vastaan, loukkaantuivat vain itsekseen.
Näitä tapauksia oli useita lyhyen ajan sisällä ja menetin luottamukseni.
Opettajalla, minusta tuntui, ei sitä ollut koskaan ollutkaan – vaikka varmasti olin luokan kilteimpiä oppilaita.
Äidillinen Liisa Harstila
Kun taas Liisa Harstila, kun muutimme Kaunisnurmelle, otti suojelukseensa uuden, kesken vuotta tulleen oppilaan ja pyrki nostamaan tämän arvoa muiden silmissä, jotta uusi hyväksyttäisiin joukkoon.
Kehui piirustuksiani ja nopeaa tehtävien tekoa (kun edellinen oli rähjännyt): ”Katsokaapa kuinka tämä uusi tyttö on saanut jo piirustuksensa valmiiksi – eikö olekin hieno piirustus!”
Kehui sujuvaa lukemistani ja laittoi minut lukemaan luokalle tarinoita ääneen (kun edellinen oli pakottanut tavaamaan).
Katsoi perään, että uudella oli kavereita välitunnilla (kun edellisessä koulussa kukaan ei katsonut kenenkään perään).
Minulle tuli Liisasta turvallinen olo ja hyvä mieli.
Sain tuntea olevani osaava ja arvostettu.
Kiitos, Liisa Harstila, ensimmäinen opettajani, että pelastit minut!
Onneksi nykyopettajat eivät simputa oppilaita, eivätkä sano: ”Sinusta ei koskaan tule mitään!”
Nykyopettajat, mitä olen seurannut, ovat käsittämättömän kärsivällisiä ja hienotunteisia mitä erilaisempia oppilaita kohtaan.
He löytävät jokaisesta hyvää ja kehuttavaa.
Silloinkin, kun aihetta on lähinnä moitteisiin, he asettavat sanansa niin fiksusti, että oppilas saa eväitä oppia, korjata toimiaan ja pärjätä tässä maailmassa.
Silti kouluviihtyvyys on Suomessa tutkitusti kehnompaa kuin monissa maissa.
Uskaltavatko oppilaat täällä sanoa tutkimuksessa suoremmin, mitä mieltä ovat?
Vai viihtyvätkö he tosiaan niin paljon huonommin ?
Kolmanteen luokkaan asti oppilas on innoissaan ja pitää itseään hyvänä oppijana.
Sitten tapahtuu jotain.
Vertailua kavereihin? Syrjään jäämistä kaveriporukoissa?
Opettajalta ja omista kokemuksista saatua huonompaa palautetta omista kyvyistä?
Vai ihan vain asioiden vaikeutumista, jossa jotkut eivät enää pärjääkään yhtä hyvin kuin toiset?
Silti opettajalla on edelleen taikasauva oppilaan itsetuntoon.
Koska hän on johtaja, hänen sanansa painaa eniten.
Koska salaisuus oppilaan pärjäämiseen on myönteisen minäkuvan rakentamisessa.
Mitä opettaja sanoo oppilaalle, miten katsoo tätä, miten kannustaa?
Paljon vartijoina olette, opettajat.
Olette maailman tärkeimmässä ammatissa.
Arvostamme ja kiitämme teitä suuresti!
T. Vaula Norrena, kokemusta eri opettajista ja kouluista: Sarkolan koulu, Kaunisnurmen koulu, Kouvolankylän koulu, Tornionmäen koulu, Kouvolan tyttölyseo, Kouvolan Lyseo, Milford High School, Palomäen lukio, Helsingin yliopisto.
Sekä omien lasten kautta: Mikkolan koulu, Lumon lukio, Tikkurilan lukio, Vantaa.
