Vantaalla on laadittu kaksi tärkeää suunnitelmaa seuraaviksi 10 vuodeksi.
Toinen on palveluverkkosuunnitelma (’Pave’) palveluja varten ja toinen on resurssiviisauden tiekartta (’Revi’) ilmastonmuutoksen takia.
Nämä ovat osin ristiriidassa keskenään – tätä pitää miettiä.
Onko meillä jatkossa lähikouluja ja lähipäiväkoteja vai suuria keskusyksiköitä matkan takana?
Onko terveyskeskus lähellä vai käytetäänkö nettilääkäriä?
Onko enää asukas-, nuoriso- ja kirjastotiloja, vai siirtyvätkö nekin nettiin?
LÄHIKOULUT VAI SUURUUDEN EKONOMIA?
Palveluverkkosuunnitelma (Pave) hehkuttaa suurten yksikköjen ekonomiaa.
Resurssiviisauden tiekartta (Revi) taas vaatii lähipalveluja.
Vantaan ’Paven’ mukaan päiväkodissa on oltava 150- 200 lasta, alakoulussa vähintään 300 lasta ja yläkoulussa vähintään 350 lasta.
Tämä tarkoittaa, että suuri osa Vantaan 25.000 lapsesta ja nuoresta kuskataan autolla tai kulkevat bussilla joka päivä kouluun/ päiväkotiin, joka ei ole lähellä.
Ei kovin resurssiviisasta, kun liikenteen päästöjä pitää vähentää 70% vuoteen 2030 mennessä.
Vantaan ’Revi’ sanookin, että palvelut lähikoulusta lähikauppaan pitää saada omalta asuinalueelta.
Sama juttu sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.
Palveluverkkosuunnitelmassa ne aiotaan keskittää – tuli sote tai ei – kolmeen neljään suureen hyvinvointikeskukseen.
Esim. Tikkurilaan kuulemma tarvitaan valtava hyvinvointikeskus, jossa on 1000 työntekijää, seitsemän kerrosta, 6-7 jalkapallokentän verran pinta-alaa.
(Tästä kirjoitinkin jo aikaisemmin: Nyt 7 jalkapallokentän kokoinen terveyskeskus?)
Ymmärrän tarpeen luopua vanhoista, pienistä, hajallaan olevista tiloista – mutta haloo, mittakaava ja budjetti?
Kun Vantaan koko vuoden investointibudjetti on 125 miljoonaa euroa, niin siitäkö 100% pitäisi käyttää vuonna 2021 yhteen järjettömän kokoiseen terveyskeskukseen? Hoh-hoijaa!
PUURAKENTAMINEN JA KASVISRUOKA
Entä resurssiviisaus uusien toimitilojen ja koko kaupungin rakentamisen kanssa?
Missä ovat kepit ja porkkanat ilmastotehokkaaseen puurakentamiseen?
Miksei Vantaan kaupunki edes omissa hankkeissaan suosi puurakentamista, vaikka valtuustossa olemme itkeneet halpojen ja terveellisten puupäiväkotien ja -koulujen perään jo vuosia?
Puurakentaminen säästää sekä rahaa että ilmastoa – siitä pitäisi olla konkreettiset toimenpiteet listattuna sekä ’Pavessa’ että ’Revissä’.
(Mm. Kuhmossa, Pudasjärvellä ja Imatralla kyllä osataan)
RUOKAA KESKUSKEITTIÖSTÄ
Palveluverkkosuunnitelma hahmottelee myös uutta, valtavaa keskuskeittiötä, jossa valmistettaisiin pääosa Vantaan 40.000 koulu- päiväkoti- ja henkilöstölounaasta päivittäin.
Uudella Cook and Chill-menetelmällä, jolloin jokainen söisi joka ikinen päivä uudelleen lämmitettyä ruokaa. Tuleekohan hyvää?
Resurssiviisauden tiekartta sanoo vain, että ruokalistasuunnittelulla vähennetään ruoan ympäristökuormitusta ja lisätään lähiruokaa.
Pitää sanoa suoraan, että kasvisruokaa on lisättävä ja punaista lihaa vähennettävä, jotta 40.000:n aterian ilmastopäästöt vähenevät.
DIGITAALISUUS JA ELÄVÄ PALVELU
Palveluja tarjotaan yhä enemmän netissä ja luojan kiitos, huonosti toimivia nettipalveluja myös kehitetään paremmiksi. Silti myös elävää ihmistä tarvitaan.
’Pave’ sanoo, että palvelujen tulee olla mobiileja ja niitä on voitava käyttää ajasta ja paikasta riippumatta.
Milloin voin ottaa chattiyhteyden esim. diabeteshoitajaan tai terveyskeskuslääkäriin?
Entä Vantaa-appi? Milloin tulee? Esim. Norjan Askimissa on kunnan kännykkäsovellus, jolla hoituvat kaikki kuntalaisen palvelut koulu-wilmasta kirjastovarauksiin, mallia siitä.
Uudet nettisivut, joista asiat löytyisi nopeasti? Eikä piilotettuna palvelupuun viimeiselle oksalle 10 klikin päähän? Kunnan chatti, jossa voi kysyä ja kysyvälle vastataan?
Silti edelleen tarvitaan ihmisen hymyä, katsetta ja kosketusta.
Kirjastoa ja kirjastotätejä tai terveyskeskusta ja terveydenhoitajia ei mikään netti korvaa.
Kouluista on tehtävä alueidensa kulttuurikeskuksia
Elämme uutta yhteisöllisyyden aikaa.
Ihmiset haluavat yhä enemmän järjestää yhteisiä illallisia taivaan alla, kirpputoreja, joulutapahtumia jne lähellä – omassa korttelissaan.
Elävät kohtaamiset tuottavat hyvää mieltä ja turvallisuudentunnetta.
Koulussa voi olla kirjasto ja kirjastossa voi olla nuorisotila.
Nuorisotilassa voi olla eläkeläiskahvila ja päiväkodissa järjestötila.
Monitoimisuus on kivaa ja resurssiviisasta.
Kunhan vaan asuinalueella on jokin kohtaamispaikka – tila, joka ei ole kauppa tai kaljapubi.
Parhaiten tähän tarpeeseen vastaa lähikoulu, jonka jokin osa on auki iltaisinkin.
Tästä olen puhunut ennenkin, viimeksi budjetin lähetekeskustelussa 6/2018: https://www.vaulanorrena.com/kouluista-lahioiden-kulttuurikeskuksia/
Se on paitsi hyvinvointia tuottavaa, myös resurssiviisasta.
Palveluverkkosuunnitelmassa mennään pieleen, jos tehostetaan kaikki vain suuriin yksiköihin.
Pieniäkin yksiköitä tarvitaan siellä, missä ei muuta muuten ole.
’Pave’ on luonnos (löytyy esim. yleisjaoston esityslista-aineistosta 13.08.2018)
Siihen tehtiin pieniä lisäyksiä lautakunta- ja kaupunginhallituskäsittelyssä, saa nähdä mitä tapahtuu kaupunginvaltuustossa 24.9.2018, kun ’Pave’ on tarkoitus hyväksyä.
Resurssiviisauden tiekartta taas hyväksyttiin keväällä 2018.
Siinä mainitut toimenpiteet konkretisoituvat kunkin toimialan vuosittaisessa taloussuunnitelmassa.
Niihinkin voi esittää lisävinkkejä joka syksy ennen marraskuun talousarvioneuvotteluja.
Kiitos!
Vaula Norrena, kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu (vihr)
