Mihin rahat kouluissa?

Suomen kouluihin luvattiin 16 miljoonaa euroa luokkakokojen pienentämistä varten – hienoa! Kun valtio antaa lisärahaa kunnalle, on kunnalla kuitenkin täysi vapaus harkita, mihin se lopulta ne rahat käyttää.
Kouluun vai muualle. Ns. ‘korvamerkittyä’ rahaa ei enää ole. Vantaallakin kunnanvaltuusto päättää, mihin nuo lisärahat laitetaan.
Kun Suomessa on 4500 peruskoulua, tarkoittaisi 16 miljoonaa heille tasaisesti jaettuna keskimäärin 355.600 euroa per koulu. Mihin sinä laittaisit tuon summan?
Minulla on kaksi lasta Mikkolan koulussa Vantaalla , ja heidän kauttaan olen paljonkin pohtinut koulujen arkea.
Olen verrannut omaan kouluaikaani 1960-70- luvulla, ja huomannut nykykoulussa ihania asioita, joita minun koulussani ei ollut. Mm.  monikanavaiset (ennen sanottiin suggestopediset) opetusmetodit, tehtävien teko pienryhmissä, opettajien  kaverillisuus, erityisoppilaiden tuki, leirikoulut jne.
Olen myös huomannut asioita, joissa nykykoulu on vähän pulassa.
Mm. työrauha tunneilla, oppilaiden väsymys vähän nukkumisen takia, ja akateemisesti painottunut oppisuunnitelma, jossa taito- ja taideaineilla ei paljon tilaa ole. Olen nyt kuntavaaliehdokkaana paljolti juuri koulujen, lasten ja nuorten takia. Itsekseni olen jo kauan miettinyt, että kouluille olisi hyväksi, jos saataisiin:
1.  Pienemmät luokkakoot. Esim. 1.-3. luokilla max 20,  4.-6.luokilla max 28,  ja yläasteella murrosiässä taas max 22 oppilasta.
2.  Valinnaiskielten ryhmäkoot pienemmiksi (esim. 12), jotta kieliä ylipäänsä olisi koulussa. Mielellään lähikoulujen yhteistyötä, jotta harvinaisempiakin kieliä toteutuisi.
3.  Koulut alkamaan klo 9 aamulla, koska yli 80% koululaisista nukkuu liian vähän. (Ei maksa mitään, mutta säästäisi  Vantaalla  500.000 euroa joukkoliikenteessä, kun kaikki eivät ryysi samaan aikaan aamulla)
4.  Lisää taito- ja taideaineita – jos ei saada oppisuunnitelmaan, niin kerhotoiminnalla edes.  Käsi on yhteydessä aivoihin, käsillä tekeminen kehittää älykkyyttä ja luovaa ajattelua. Sitä paitsi käsillä tekeminen on terapeuttista ja tuottaa aikaansaamisen elämyksiä. (On jalkakin yhteydessä aivoihin, terv. nimim. ‘Futisjoukkueen johtaja TiPS T98′)
5.  Koulujen urheilukentät monipuolisiksi liikunta- ja ajanvietepaikoiksi.  Jotta liikuntaa voisi harrastaa (ja välitunnit viettää mielekkäästi) ilman kallista urheiluseuraakin. Urheilukentillä voisi olla myös ajanvietejuttuja, kuten pihashakkia, petankkikenttä, istuinpenkkejä yms. Niin alueen aikuiset ja eläkeläisetkin voisivat joskus tulla koulun kentälle harrastamaan.
6.  Koulu voisi ottaa vielä enemmän kotiseutuyhteisön roolin ja toimia sosiaalisena liimana alueen asukkaiden kesken.  Koulu voisi järjestää kerran kaksi vuodessa vaikka kaikille avoimia teematapahtumia (esim. Historiapäivää, Luontopäivää, Kulttuuripäivää tms). Näiden projektit voisivat oppilaille olla osa koulutyötä, ja perheille ja vierailijoille hyvä tekosyy tutustua toisiinsa.
7.  Lisää ‘ongelmanhoitoresursseja’, oppilashuoltoa, koulukuraattoreja, -psykologeja, ja varsinkin lisää koulutusta heille.
8.  Ammatti- ja oppisopimuskoulutus uusiksi: vähemmän kirjatietoa, enemmän käytäntöä. ‘Pudokkaat’ takaisin yhteiskunnan kärryille. Oppisopimuskoulutukseen parempi tuki kouluttajalle = työnantajalle, jotta kouluttamiseen haluttaisiin enemmän.
Onko tämmöinen nyt sitten liian idealistista ja hölmöä? Koulut usein mainostavat avoimuuttaan, vaan käytännössä ottavat nokkiinsa, jos vanhemmat herkeävät vähänkin liian aktiivisiksi.
Entä mitkä asiat teidän mielestänne koulussa kipeimmin kaipaavat lisäresursseja?
Mihin te koulussa satsaisitte, jos rahaa saataisiin  lisää? (Ja sitähän voi tulla enemmänkin, jos kunnanvaltuustot heittäytyvät oikein kouluystävälliseksi)

Vaula Norrena

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Next Post

Mitä järkeä säästää?

ti loka 25 , 2011
Kun olin pieni, minua opetettiin säästämään pienen vihreän säästöpossun avulla. 3-vuotiaasta 6-vuotiaaseen säästin rahoja nukenvaunuihin, siis yli puolet elämästäni. Opin, että säästäminen tarkoittaa: jaksan nyt olla ilman jotakin pientä ylimääräistä, jotta sitten joskus saan jotain suurempaa. Opin myös, mitä tarkoittaa korko, kun sitä postipankin säästökirjaa yhdessä isin kanssa tutkiskelimme. Kun tulin aikuiseksi, minua opetettiin säästämään suuren metallisen juustohöylän avulla. Nyt ei enää laitettukaan rahaa possuun, vaan höylättiin rahaa pois yhteisestä lompakosta. Opin että säästäminen tarkoittaakin: olen nyt ilman jotakin päivittäistä tärkeää, […]

Kerro kaverillekin :)

RSS
Tilaa blogi
Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
Instagram
LinkedIn