Vihreät miehet ovat nyt huolissaan tasa-arvosta. Miksi suuri yleisö ei kohtele heitä tasa-arvoisesti? Miksi normaali suomalainen makkaranpurija ei äänestä vihreää miestä? Miksi moderni, tasa-arvoinen äänestäjämies äänestää vihreää naista? Ja miksi moderni, tasa-arvoinen vihreä nainen ei äänestä vihreää miestä?
Melkein arvelisin, että olisikohan niin, että vihreät miehet ovat niin tasa-arvoisia, että eivät kunnolla kehtaakaan tuoda esiin miehistä miehekkyyttään? Pohditaanpa vähän tätä macho-profiloinnin puutetta.
Kuka vihreissä olisi lupsakka, möhömahainen lasauttelija Timo Soinin tapaan? Kuka olisi karskin katu-uskottava kuten Vantaalla persujen puhemies Timo Valtonen, kadun varjot kokenut harrikkaäijä, joka nyt pelastaa työttömiä
leipäjonoissa?
Kuka osaisi yhtä miehekkäästi itkeä antaessaan suoraselkäisesti kaverilleen potkut, kuten Jyrki Katainen? Kenellä olisi edes yhtä miehekäs ääni?
Kuka profiloisi itsensä yhtä rehellisesti kuin Paavo Arhinmäki: ”Keskeiset kiinnostuksen kohteeni: Jalkapallo, olut ja politiikka. Ja tietysti mielenosoittaminen ja Madventures”?
Vihreät äijät, alkakaa örisemään ja machoilemaan! Vaatikaa lätkäseteleitä kulttuurisetelien sijaan! Vaatikaa ilmaisia sählyvuoroja rapakuntoisille kaljamahoille! Vaatikaa lenkkimakkarapäivää kouluihin! Näyttäkää yleisölle, että vihreäkin voi olla macho!
Sillä tavalla saamme myös keski-ikäiset, miehiset miehet kiinnostumaan vihreistä.
(Ja tavoitamme ehkä myös sen osan naisista, joka ei tyydy äänestämään feministiä – tai edes feministin näköistä sovinistia.)
Kyllä vihreisiin äijäenergiaa mahtuu. ”Annetaan kaikkien, myös huippukukkien, kukkia”, sanoi joko Juhani Tamminen tai Hannu Kapanen eilen Urheiluruudussa (puhe oli nuorten lätkävalmennuksesta).
Mitä miehet sanotte? Otatteko haasteen vastaan?
t. nimim. ”Poliittinen imagonrakentaja”, vihreän miehen paras ystävä 😉
