Olin Vantaan opetuslautakunnassa kauden 2013-2017.
Sinä aikana eteeni tuli ainakin kolme oikaisuvaatimusta, joissa opetuslautakunta teki lainvastaisen päätöksen.
1. Epäpätevä, ilman mitään toisen asteen koulutusta oleva henkilö oli valittu yli kuuden kuukauden määräaikaiseen virkaan erityisopettajaksi, kun pätevä, koulutettu ja pitkään ko. työtä hyvin tehnyt erityisopettaja myös oli hakenut tehtävää.
2. Eräälle koulun esimiehelle määrättiin toimipaikan siirto ja palkanalennus ilman riittäviä syitä, neuvotteluja tms. asiaankuuluvaa.
3. Erittäin pätevä, 30 vuotta alalla toiminut, oppikirjoja kirjoittanut ja yliopistossakin opettanut kielten opettaja oli jätetty valitsematta opettajan virkaan ja valittu huomattavasti vähäisemmällä pätevyydellä varustettu henkilö sen sijaan.
Esityslistalla virkamies esitti aina oikaisuvaatimuksen hylkäämistä.
Selostuksen asiasta oli laatinut mahdollisesta vääryydestä itse vastuussa oleva virkamies.
Valituksen asiakirjat oli merkitty salaisiksi ja saattoi olla ettei lautakunnan jäsenillä ollut niihin pääsyä muuten kuin kävelemällä virastoon asiakirjoja lukemaan.
Kaupungin lakimies löysi sellaisen laintulkinnan, jolla valitus/oikaisuvaatimus näyttäytyi perusteettomana.
Kun kuitenkin oli syytä epäillä, että tässä ei ehkä kaikki ole kohdallaan, lähdin kussakin tapauksessa hankkimaan lisätietoa.
Soitin Kuntaliiton lakimiehille, alan pääluottamusmiehelle, tutuille lakimiehille, kollegoille lautakunnan jäsenille.
Saatoin soittaa valittajallekin kysyäkseni hänen käsitystään tapahtumainkulusta.
Näissä kolmessa tapauksessa oli selvää, että virhe oli tapahtunut.
Ja lautakunta oli oikeusturvaelin, jolla oli valta päättää, hyväksytäänkö vai hylätäänkö oikaisuvaatimus.
Oli melko outoa havaita, että suurin osa lautakunnasta ei ollut lukenut asiaan liittyviä asiakirjoja, eikä halunnut muutenkaan vaivata päätään asialla.
’Virkamies esittää, sen mukaan mennään’.
Onneksi lautakunnassa oli pari kollegaa, jotka suhtautuivat vakavuudella tehtäväänsä kuntalaisen oikeusturvan takaajana: Ulla Sajaniemi (kesk) ja Jari Jääskeläinen (vas.)
Niinpä Norrena, Sajaniemi ja Jääskeläinen päätyivät useampaan otteeseen esittämään oikaisuvaatimuksen hyväksymistä – ja kun hävisivät äänestyksessä ignorantille massalle – niin vielä eriävää mielipidettä pöytäkirjaan.
Kun valittajat veivät asiansa sen jälkeen hallinto-oikeuteen ja sitten korkeimpaan hallinto-oikeuteen, (kun ei Vantaan opetuslautakunnan enemmistö uskonut hallinto-oikeuttakaan) ja voittivat siellä, tarkoitti tämä opetuslautakunnalle tuomiota lainvastaisesta päätöksestä.
Kolme kertaa.
Lukuunottamatta Norrenaa, Sajaniemeä ja Jääskeläistä, jotka olivat alunperinkin samalla kannalla kuin hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus, ja siten vapautettu tuomiosta.
Kun kukin tuomio aikanaan tuotiin opetuslautakunnalle tiedoksi, siellä vain tuijotettiin välinpitämättömän näköisenä – mahtoivatko edes ymmärtää saaneensa tuomion lainvastaisesta päätöksestä?
Suomalainen demokratia toimii maallikkovoimin ja sehän siinä hienoa onkin: tavalliset järkeään käyttävät ihmiset on valittu päättämään tavallisten ihmisten asioista.
Olisi suotavaa, että valitut myös arvostavat tehtäväänsä ja hoitavat sitä huolellisesti.
Perehtyvät esityslistan asioihin, ottavat selvää.
Ja miettivät, mikä on oikein, menemättä joka kerran lauman mukana.
On välillä raskasta olla ’ikävä ihminen’ ja vaatia selityksiä epäselvissä asioissa.
Siinä saa osakseen mulkoiluja, huokailuja, julkista haukkumista ja nolaamista.
Voidaan jättää ulos porukasta, ulos tiedonsaannista, ulos hyväksytystä piiristä.
Se on vallankäyttöä.
Luottamushenkilön tehtävä on kuitenkin hoitaa kuntalaisten asioita, ei vain hengata etuja nauttivassa kaveripiirissä.
Moraalisesti kestävämpää on perehtyä ja uskaltaa puolustaa oikeaa asiaa.
Pyydän, jos olette luottamustehtävässä, ottakaa se riittävän vakavasti.
Omankin sielunne takia.
Vaula Norrena,
Vantaan opetuslautakunta 2013-2017
Kaupunginhallitus 2017-
