Mitä ihmettä sitä nyt tekisi!
Ällistelee valtuutettu pöllämystyneenä, kun kokousrumba yhtäkkiä hiljenee.
Ei tarvitsekaan lukea 1000-sivuisia esityslistoja!
Ei tarvitse miettiä, miten edistää sitä ja sitäkin asiaa.
Ei tarvitse istua maraton-kokouksissa, joissa kiistellään, rakennetaanko kaupunkiin korkeaa vai matalaa ja milloin on vanhojen lähiöiden vuoro.
Mistään tästä en tiennyt juurikaan mitään, ennen kuin päädyin kuntapolitiikkaan, vaikka olen valtiotieteellisenkin käynyt.
Kyllä suomalainen demokratia on ihmeellinen asia.
Ihan tavalliset ihmiset uhraavat vapaa-aikansa virkakielisten asiakirjojen opiskeluun, kokouksissa istumiseen ja ikävien asioiden selvittelyyn, ajankäyttöön nähden pientä palkkiota vastaan.
Vain harvat tähtäävät poliittiselle uralle.
Monet ovat ajautuneet politiikkaan puolivahingossa, kun ovat ryhtyneet selvittämään jotain omaan elinpiiriinsä osuvaa epäkohtaa.
Minut veti mukaan koulusäästöt vuonna 2012.
Silloin Vantaalla uhattiin irtisanoa 100 koulunkäyntiavustajaa.
Olisi ’säästetty’ 2,8 miljoonaa euroa. Laskin, että jos 100 kouluavustajaa yhdessä pystyvät pelastamaan kolmekin lasta syrjäytymiseltä, he ovat tienanneet palkkansa.
Yhden nuoren syrjäytyminenhän maksaa yhteiskunnalle vuosien saatossa yli miljoona euroa.
Näpit irti koulusta, Vantaa
Näin Mikkolan koulun vanhemmista sai alkunsa Näpit irti koulusta –liike, joka osaltaan vaikutti, että 100 kouluavustajan irtisanomista ei tehty.
Vaulakin päätyi valtuustoon kiusaamaan lisää opetusvirastoa.
Tuo valtuustokausi 2012-2016 oli minusta aivan kauhea. Mistään ei saatu neuvotella, budjetista ei muutettu euroakaan, pilkulleen mentiin talous- ja velkaohjelman mukaan.
Ihan kuin olisi diktatuurissa elänyt.
Talous- ja velkaohjelma kuitenkin puri.
Velanotto saatiin pysähtymään.
Kahtena viime vuonna maksettiin yhteensä peräti 190 miljoonaa euroa velkaa pois.
Mutta sitten. Juustohöyläsäästäminen rokotti kipeimmin asioita, joista ei olisi kannattanut säästää: erityisoppilaiden tukea, perhepalveluita, ammattikoulutusta.
Myrskyn jälkeen poutasää
Nyt, paremmassa taloustilanteessa, pääsemme korjaamaan vaurioita.
On aloitettu myönteisen erityiskohtelun ohjelma: lisätty erityisopettajia ja nuorisotyöntekijöitä alueille, joissa syrjäytymisen uhka on suurin.
On tartuttu sisäilmaongelmiin mm. teettämällä oirekyselyt ja lisäämällä korjausrahaa.
Seuraavaksi koetamme parantaa oppimisen tukea ja laittaa kunnan rakennukset kuntoon. Ja paljon muuta.
Syksyllä alkavat taas budjettineuvottelut.
Sitä ennen saamme nauttia kesästä ilman numeroita – jospa nyt lukisinkin vaikka Volter Kilven ’Alastalon salissa’?
Vaula Norrena on toisen kauden valtuutettu ja kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (vihr).
Hän asuu Korson Metsolassa ja on siviiliammatiltaan tutkimusyrittäjä.
