Minun äitini säästää jogurttipurkit. Hän käyttää niitä juomalaseina, että lasit eivät kulu. Hän säästää myös shampoopullot. Hän tekee niistä pukuhenkareita pujottamalla ’Erittäin Hienoa suomalaista shampoota’-pullot ohuiden puuhenkareiden päihin. Ketsuppipulloista hän leikkaa lastenlapsille hiekkalapioita.
Vantaan kaupungissakin on toimialoja, joissa tällaista Niksi-Pirkka-innovatiivisuutta on harjoitettu jo pitkään, ei vain kolme, vaan jopa kolmekymmentä vuotta.
Päiväkotien materiaalirahat ovat niin niukat, että käsipyyhkeet leikataan puolikkaiksi ja kertakäyttökumikäsine laitetaan vain toiseen käteen, kun lapsen pyllyä pestään. Kouluissa ei ole varaa harjoituskirjoihin, vaan oppilaat kirjoittavat tehtävänannot ruutuvihkoihin, mihin kuluu iso osa oppitunnista. Sairaaloissa pestään sinisiä kertakäyttökengänsuojia ja käytetään uudestaan.
Tapasin opettajan joka kertoi olleensa Vantaan kaupungilla yli 30 vuotta, vuodesta -81 lähtien. Ja joka ikinen vuosi rehtori on aloittanut opettajainkokouksen sanomalla ”Tänä vuonna meidän pitää säästää.”
Samaan aikaan kaupungissa on toimialoja, jotka voivat jatkuvasti ylittää budjettinsa miten sattuu, kun ”ei sille nyt voinut mitään, että se Valkoisenlähteentie maksoikin 30 miljoonaa eikä 20, mikä alun perin budjetoitiin”. Hupsis, rakennuttaja teki ison virheen kehäratatunnelissa, ei se mitään, kyllä kaupunki korvaa satoja tuhansia euroja rakennuttajan puolesta. Näillä ei-niin-naisvaltaisilla toimialoilla tuskin tingitään kumikäsineistä. Siellä ei liene samanlaista säästämisen kulttuuria.
Eikä ollut kaupunginhallituksessakaan viime keväänä, kun vihreät ehdotti energiansäästöohjelmaa, jolla säästettäisiin 3-5 miljoonaa euroa vuosittain. Tämä oli laskettavissa Julia 2030-pilottihankkeen tuloksista. Energiansäästö ei käynyt muille puolueille kaupunginhallituksessa (!). Mieluummin oltiin valmiita leikkaamaan lapsilta ja vanhuksilta.
Nyt vuotta myöhemmin tämäkin 3-5 miljoonan energiansäästö näyttää Niksi-Pirkka-säästämiseltä siihen verrattuna, jos pitää repiä vielä ylimääräiset 60 miljoonaa säästöjä kaupungin taloudesta.
Hyvät ystävät, on aika tunnustaa tosiasiat ja Suomen perustuslaki, joka sanoo näin: Kunnilla on verotusoikeus. Kunta tarvitsee verotuloja, jotta se voi kattaa kaikki menonsa ja suoriutua tehtävistään.
Näyttää siltä, että Vantaalla tarvitaan sekä Niksi-Pirkka-innovatiivisuutta – myös ei-niin naisvaltaisilla toimialoilla – että energiansäästöohjelmaa – kuin myös veronkorotusta. Ehdotan siis sekä säästötoimia että veronkorotusta.
Palataan vielä minun äitiini. Kainuulaisena köyhänä hänellä oli hyvä syy nuukailla. Mutta oli yksi asia, josta hän ei pihistänyt: me lapset pääsimme kalliiseen oppikouluun, meille ostettiin ikiomat koulukirjat, sukset ja luistimet.
Kyllä sen tunsi, että meidän koulunkäyntiämme arvostettiin. Meistä tuli 33 serkuksen joukossa suvun ensimmäiset korkeasti koulutetut. Voitte arvata, mitä se merkitsi tulevaisuudellemme.
Lapsista eli tulevaisuudesta ei kannata säästää.
Vantaa hoi?
