Vaikka budjetin neuvottelutulos on melko hyvä vaikeassa taloustilanteessa, niin minua harmittaa Vantaan ja sen asukkaiden puolesta. Kaupunki ei ole vain kasa taloja. Kaupunki on koti ja kotiseutu. Kaupunki ei ole vain koulu, päiväkoti ja terveyskeskus – vaan se on minun rakas vanha kouluni, minun lasteni ihana päiväkoti ja minun mukava omalääkärini. Se on minun lempikirjastoni, lähimetsäni ja liikuntahallini. Se on minun hyvä elämäni. Ja jos siitä aina säästetään ja leikataan käyttörahoja, silloin säästetään ja leikataan minun hyvästä elämästäni – jokaisen […]
yhteisö
Tämä ei ole poliittinen kirjoitus. Muistelen omia koulunvaihdoksiani ihan vain ajatellakseni hetken jotain muuta kuin koulusäästölaskelmia. Sain mennä neljä kertaa uuteen kouluun ennenkuin ehdin 10 vuotta täyttää. Asuimme vuokralla ja vuokra-asunto sattumalta vaihtui noina vuosina tiuhaan. Kouvolassa 1960-70-luvuilla. Ensimmäinen kouluni oli Sarkolan kansakoulu. Opettajana oli ankara Irja Montonen. Kerran hän antoi minulle jälki-istuntoa, koska minulla oli kynnet lakattu, eikä hän uskonut, kun sanoin että äiti ne lakkasi. Kerran hän rankaisi minua, kun tein laskutehtävät nopeammin kuin muut, jolloin hän käski tehdä seuraavan […]
Olen toivonut, että koulusta tulisi aito kotiseutuyhteisö. Nyt lisään tähän ehdotuksen, että koulun kentästä voisi tulla lähiseudun ihmisten vapaa-ajanviettopaikka, myös aikuisten ja eläkeläisten. Kun koulun kentälle tehdään myös petankkikenttä ja pihashakki, alkavat alueen aikuisetkin viihtyä siellä. Tietysti pitää olla myös muutama pensas, pari penkkiä ja pöytä, että on mukava istuskella ja jutella. Näin syntyy luonnollista yhteisöllisyyttä. Aikuisten läsnäolo tuo turvallisuutta ja mukavaa ilmapiiriä lapsille ja nuorille. Perheet tutustuvat toisiinsa. Myös vanhat ihmiset saavat seuraa, jos perustetaan esim. jokailtainen yhteinen petankkikerho. Ilkivallan […]
Kauhajoen ja Jokelan joukkomurhia on koetettu kovasti ymmärtää viime päivinä. Olen yhteiskuntatieteilijä ja pyrin aina etsimään syvempiä syitä ja syntyjä. Nyt kuitenkin tätä ymmärtämistä alkaa tulla liikaa jopa minunkin mittarillani laskettuna. En antaisi joukkomurhan tekijälle terroristin gloriaa, vaikka teon tunnusmerkit ja motiivit viittaavatkin samantapaiseen. Mieluummin vertaisin kylmäveristä joukkomurhaajaa vaikka pedofiiliraiskaajaan – tyyppiin, jota toki voi ymmärtää ja jonka ympäröimää yhteiskunnallista tilannetta voi selittää, mutta jonka teko kaikesta huolimatta on alhainen, likainen, sairas, psykopaattinen, paha. Edelleen, vaikka itse olen ymmärtäjien ja selitystä […]
Olen pannut merkille, että nykylapset viihtyvät koulujen pihoilla koulupäivän jälkeen ihan eri tavalla kuin minun lapsuudessani. Myös vanhemmat saavat ja haluavat osallistua koulun juhliin, urheilupäiviin, vanhempainiltoihin jne. (Minun aikanani 1960-70-luvuilla vanhemmat eivät päässeet koulun juhliin, enkä muista että mitään vanhempainiltoja olisi edes ollut.) Koulu ei ole enää niin autoritaarinen kuin ennen, se on hyvä asia. Vaan useimmat perheet olisivat innokkaita osallistumaan paljon enemmänkin koulun tapahtumiin, ja tutustumaan tätä kautta koulutovereidensa perheisiin. Ja rakentamaan näin yhteistä yhteisöä turvaverkoksi lapsilleen ja iloksi itselleen. […]
