Vaikka budjetin neuvottelutulos on melko hyvä vaikeassa taloustilanteessa, niin minua harmittaa Vantaan ja sen asukkaiden puolesta.
Kaupunki ei ole vain kasa taloja. Kaupunki on koti ja kotiseutu.
Kaupunki ei ole vain koulu, päiväkoti ja terveyskeskus – vaan se on minun rakas vanha kouluni, minun lasteni ihana päiväkoti ja minun mukava omalääkärini.
Se on minun lempikirjastoni, lähimetsäni ja liikuntahallini.
Se on minun hyvä elämäni.
Ja jos siitä aina säästetään ja leikataan käyttörahoja, silloin säästetään ja leikataan minun hyvästä elämästäni – jokaisen asukkaan hyvästä elämästä.
Nyt on leikattu jo monta monituista vuotta. Loputtomiin ei voida leikata, sillä silloin kaupungin käy kehnosti.
Palvelut rapautuvat , ihmisiä alkaa syrjäytyä.
Pitkän päälle alueita slummiutuu ja ihmiset alkavat vihaamaan.
Olen huolissani nyt kasvavasta syrjinnän ja vihapuheen ilmapiiristä.
Hyvässä kaupungissa ei sellaista ole.
Kaupunki ei ole vain julkishallinnollinen yksikkö. Sen pitää olla ystävällisten kohtaamisten monikko.
Kaupunki ei ole vain instanssi, jolle maksan veroni, vaan se on yhteisö, johon kuulun, joka tukee minua ja auttaa tarvittaessa.
Olen huolissani lasten, nuorten ja aikuisten tuesta kaupungissamme.
Kaupunki ei ole vain instanssi, johon maksan veroni – vaan sen pitää olla elinvoimainen, tuottava yhteisö – niin hyvä, että haluan maksaa sille veroni.
Niin hyvä että haluan pysyä asukkaana täällä – koska täällä kaikki toimii.
Olen huolissani, onko Vantaa sellainen?
Olen huolissani Vantaan tulevaisuudesta – mitä siitä tulee, jos kaikesta aina leikataan – mitä jää jäljelle?
Ei tule takkia, tulee vain liivit, ei tule liivejäkään, tulee vain kukkaro. Ja senkin pohjalla repsottaa reikä.
Kaupungin elinvoima ja hyvä ilmapiiri ei tule itsestään. Siihen pitää myös panostaa. Kiitos.
Vaula Norrenan puhe budjettivaltuustossa 16.11.2020
