Vantaan uusi ympäristöohjelma on valmis.
Vantaalla hieno ympäristö on kaikkien saatavilla.
98% kodeista sijaitsee alle 300 metrin päässä viheralueesta.
Peräti kolmasosa Vantaan alueesta on metsää.
Metsä on suurkaupungin keuhkot, hiilivarasto ja mielenterveyden lähde.
Jo 20 minuutin kävely metsässä tasaa sydämensykkeen, madaltaa verenpainetta ja tuo mielenrauhaa.
Arvokkaat metsämme kuitataan ympäristöohjelmassa parilla lauseella.
Siellä sanotaan: ”Metsiin sitoutuneen hiilen määrän annetaan kasvaa.”
”Viheralueita kehitetään sään vaihteluita kestäviksi.”
”Luonnon monimuotoisuus turvataan.”
Voi kun näin tehtäisiinkin! Ikävä kyllä hienot ympäristötavoitteet usein unohtuvat käytännön työssä.
Vaikka luonnonsuojelualueet on Vantaalla hoidettu mallikkaasti, niin kaava-alueilla luontoa operoidaan karkeallakin kädellä – kun halutaan säästää rahaa, tai kun halutaan tehdä rahaa.
Vastikään Myyrmäen Mätäojalla harvinaisen halavasepikkään pesäpuut kaadettiin ilman sen kummempaa syytä, ”virkistysalueen avartamiseksi”.
Metsolan Vesikkopuistossa kaupunki rikkoi räikeästi omia metsänhoito-ohjeitaan. Alueella oli tarkoitus tehdä ”muutamien vanhojen puiden poimintaa”.
Sen sijaan kaadettiin 2/3 koko metsän havupuualasta. Raivaustraktori teki työn yöllä pimeällä, asukkaat eivät ehtineet reagoida.
Piti ”säästää myrskynkestäviä yksilöitä”. Sen sijaan niitä kaadettiin paljon, leimattiin ja myytiin sahatavaraksi.
Pystyyn jätettiin lahoa, honteloa, huonokuntoista kuusta ja mäntyä – sillä seurauksella, että yli 10 puuta kaatui myrskyssä, tuhoten koko Vuohipuiston – ja samalla minun perheeni molemmat autot.
Sahatavara-ahneudellaan kaupunki aiheutti minulle 12.000 euron vahingon (josta se ei suostunut korvaamaan penniäkään). Maksan parhaillaan kallista pankkilainaa siitä hyvästä, että Vantaan kaupunki ei noudattanut omaa metsänhoitosuunnitelmaansa.
Mitä virkaa on hienoilla ohjelmilla, jos niitä ei noudateta?
Vesikkopuisto on nyt kovalla tuulella hengenvaarallinen paikka.
Sen läpi kulkee kävelypolku, jota pitkin koululaiset ja työssäkävijät kulkevat aamuin illoin.
Nykyään siellä kaatuu aina välillä puu itsekseen, koska vanha kuusimetsä liikaharvennettiin.
Tosin polku on kasvanut umpeen nokkosia, joten kesäisin sitä ei enää paljoa käytetä.
Täytyy toivoa, että ensi talvena ei tuule.
Olen pahoillani, että en pysty täysin innostumaan uudesta ympäristöohjelmasta, ennen kuin näen, että sitä toteutetaan myös käytännössä – myös kaava-alueilla.
Kohdistan toiveeni maankäyttöjohtaja Nikulaiseen: huolehtikaa, että ympäristöohjelmaa noudatetaan.
Nähkää metsä puilta. Nähkää metsän arvo.
Kiitos.
Next Post
Malala, Iida ja lukutaito
pe loka 11 , 2013
Maailman suurin ihmisoikeusrikkomus on, että tyttöjen ei anneta käydä koulua. 65 miljoonaa tyttöä maailmassa menee piiaksi, pelloille ja naimisiin sen sijaan, että he pääsisivät kouluun. Malala Yousufzfai pääsi kouluun, koska hänen isänsä oli koulun johtaja ja halusi myös tyttärilleen hyvän tulevaisuuden. Talebanit ampuivat Malalan pään hajalle, mutta hän jäi henkiin. Ihmisoikeusjärjestöt veivät tytön Eurooppaan vaikeisiin kirurgisiin leikkauksiin ja ihmeen kaupalla hän toipui. Malalasta tuli sankari. Hänen takiaan maailman tyttöjen sorrettu asema on nyt esillä ja sitä on pakko käsitellä. Kun […]
