Vantaan budjettikulttuuriin on kuulunut jo vuosia tietynlainen pihtailu.
En tiedä, mitä täällä tehtiin 20 tai 40 vuotta sitten, että niin suuret velat saatiin kaupunkiin – mutta viimeiset 10 vuotta on maksettu laskua.
Tiukkaa taloutta, ei euronkaan muutoksia TVO-aikana, liian pienellä henkilöstöllä liian raskaiden asioiden hoitoa.
Liian pienellä palkalla vaativien asioiden hoitoa.
Nyt se kostautuu kovalla kädellä.
Lastensuojelun puutteista tuli aluehallintoviraston 800 000 euron uhkasakko, varhaiskasvatukseen ja vanhustenhoitoon ei saada henkilökuntaa, koulupsykologeista puuttuu puolet, rakennusvalvontaan ja asemakaavasuunnitteluun ei saada väkeä.
Kannattaako pihtailu?
Kuuden vuoden aikana on lyhennetty rahavelkaa 250 miljoonaa euroa, mutta hyvinvointi- ja palveluvelan on annettu paisua yli äyräiden.
Jokaikinen vuosi vihreä ryhmä on esittänyt ennaltaehkäiseviä toimia, jotka myös säästävät rahaa.
Lähes aina olemme ne hävinneet budjettineuvotteluissa.
Silloin kun olemme saaneet jotain pientäkin läpi, on seurannut hyvää.
Esimerkiksi kuusi psykologi-kuraattori-työparia hoitamaan lasten käytöshäiriöitä ja korjaamaan kouluvalmiuksia 20 päiväkodissa.
Kuulemma suuri menestys! Helpottaa opiskeluhuoltoakin aikanaan.
Mutta vielä jäi 100 päiväkotia, joissa tätä apua ei ole.
Kannattaako pihtailu?
Tai nyt saatu pieni panostus maahanmuuttajien C-tason kielikursseihin.
Hienoa! Se auttaa joitakin ihmisiä pääsemään työmarkkinoille.
Mutta vain joitakin. Iso osa jää yhä jonoon.
Tai ajatus energiaremonteista, mutta ei kunnolla rahaa toteuttaa niitä.
Murusia pöydältä
Vantaan budjettikulttuuri antaa murusia pöydältä, mutta ei oikeasti korjaa asioita.
Se antaa tekstimuutoksia budjettikirjaan, mutta ei euroja toteuttaa.
Nytkin teksteihin on lisätty lukutaitomittaria, selkovantaalaista, äänestysaktiivisuutta, luonnon monimuotoisuutta, energiaremontteja, pihapuiden lisäämistä, päiväkotien viilennystä yms ym.
Neuvotteluista on saatu sanoja ilman euroja.
Valitettavasti tällainen tekstiohjaus budjetissa ei ole viime vuosina tepsinyt.
Monet budjettikirjassa luvatut asiat ovat jääneet virkakunnalta tekemättä.
Monet ns. ’säästöt’ ovatkin kasvattaneet kuluja.
Onko siis koko prosessi kollektiivista itsepetosta?
Roskisdyykkarin balladin sanoin:
Täällä saa mitä haluaa, tämä on demokratiaa…
vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan.
(Norrenan 3 minuutin valtuustopuhe 14.11.2022)
