”Kirjastosta tuli Windhoekin slummialueen helmi” kirjoitti Vantaan Sanomat 15.8. kehitysyhteistyöstä, johon Vantaa osallistuu. Jutussa kirjoitetaan, kuinka yhteisökirjaston malli on niin onnistunut, että siitä otetaan oppia muuallakin Namibiassa. Hienoa! Otettaisiinpa oppia Windhoekin kumppanikaupunki Vantaallakin!
Sen sijaan Vantaan kaupunki haluaa ”säästää” (lue= tuhlata) 200.000 euroa lakkauttamalla Mikkolan ja Pähkinärinteen lähikirjastot. Mikkolan ja Pähkinärinteen lähikirjastot ovat juuri tuollaisia ”slummialueiden helmiä” (kärjistys suotakoon), jotka hoitavat nuorisotointa, iltapäiväkerhoa ja kansansivistystoimintaa oman työnsä ohessa – kullanarvoisia!
Mikkolassa kirjasto toimii koulun yhteydessä, ja on samalla koulukirjasto. Koulussa on 830 oppilasta, jotka käyttävät kirjastoa läksyjentekopaikkana, hyppytuntipaikkana ja turvallisena oleskelupaikkana. He oppivat käyttämään tietokonetta kirjastossa (Mikkolassa on monia, joilla ei ole toimivaa tietokonetta kotona). He oppivat lukemaan kirjastossa. He oppivat kirjaston käyttäjiksi, kun viettävät aikaa siellä. Siellä on myös kirjastonhoitajina mahtavat tyypit, jotka hoitavat ikään kuin nuorisotyötä siinä sivussa.
Varsinkin alueen monille maahanmuuttajille lähikirjasto on suureksi avuksi. Siellä he pitävät opintopiirejä, tapaavat toisiaan ja saavat epävirallista virka-apua kirjastonhoitajilta. Siellä heidänkin lapsensa saavat hengailla, vaikka kotona olisi kuinka tiukat säännöt hyvänsä. Kirjastossa he kotoutuvat tähän maahan ja oppivat suomea.
Jos kirjasto lakkautetaan, Mikkolan koululaiset eivät siirry hengailemaan koulun jälkeen Lumon kirjastossa, koska se on liian kaukana. Ainakaan alle 12-vuotiaat eivät siirry Lumon asiakkaiksi, koska heidän vanhempansa eivät anna. Matka on liian vaarallinen, kirjasto liian kaukana, Korson keskusta epäilyttävä paikka jne. He eivät sitten kasva kirjaston käyttäjiksi.
Kuvitellusta rahasäästöstä. Jos Mikkolan kirjasto lakkautetaan, kirjastotilaa ei voida vuokrata, turvallisuussyistä, koska se on koulun yhteydessä. Jos kirjasto lakkautetaan, Mikkolan koulun on hankittava koulukirjasto, ei halpaa sekään. Jos kirjasto lakkautetaan, Mikkola menettää ainoan yhteisen olohuoneensa, jossa voi talvellakin viettää aikaa, ilman rahaa. Jos rahassa lasketaan, tuo 100.000 euron ”säästö” Mikkolasta ja 100.000 euron säästö Pähkinärinteestä muuttuu hyvin äkkiä isommiksi kustannuksiksi muualla. Paljonkohan sitä säästöä lopulta tulee Vantaan kaupungille lasten menetystä luku- ja tiedonhakutaidosta?
Onko perustettava kehitysyhteistyöprojekti, jotta Vantaan kaupunki ymmärtäisi lähikirjastojen arvon?
