Kimalaiset ja mehiläiset ovat vähentyneet dramaattisesti koko pohjoisella pallonpuoliskolla viimeisten 15 vuoden ajan.
Nyt pelätään, että näiden pölyttäjähyönteisten kato voi aiheuttaa maailmaan suuren ruokapulan.
Suomessa muutenkin vain 10% kimalaiskuningattarista selviää kylmän talven yli.
Kun ne keväällä heräävät heti lumien sulettua, niiden pitäisi nopeasti kerätä ravintoa, mutta juuri mikään ei vielä kuki silloin.
Pysyäkseen hengissä ja jaksaakseen rakentaa pesän tulevalle yhdyskunnalle, kimalaiset tarvitsevat ruokinta-apua ihmiseltä ensimmäiset pari viikkoa keväällä.
Pölyttäjien ruokinta on 2000-luvulla hälyttävän tärkeää!
Sitäpaitsi metsä, jonnne ’istutettiin’ kimalaisia, tuotti 12-kertaisen mustikkasadon verrattuna metsään, jota ei autettu.
Näin tein pörriäisten ruokapesät
Minulla oli kiire, joten tein ruokapesät vajaassa puolessa tunnissa niistä tarpeista, joita käsiin sattui osumaan.
Minulla oli keltaisia kertakäyttöruukkuja, käytin niitä, koska tarvittava väri oli niissä valmiina.
Leikkelin ruukkuihin puolipyöreitä, 1,5-2 cm läpimitaltaan olevia viiltoja. Taivutin niiden ’läpät’ alas pörriäisten astinlaudoiksi. Liimasin läppiin kartonkipyörylät, jotta astinlaudat eivät olisi liian liukkaita kimalaisen ja mehiläisen kynsille.
Laitoin pohjalle foliota, jotta sokeriliemi ei valuisi rei’istä läpi (parempia olisi olleet ehjäpohjaiset astiat, mutta nämä saivat välttää).
Leikkasin palasen superlonia pohjalle (sain sen vanhasta olkatoppauksesta). Vääntelin sähköjohdon pätkistä sopivat ripustimet ruukuille, ja varasin foliota pesän kanneksi.
Sitten ruoan valmistukseen.
Kiehutin puoli litraa sokerilientä, jossa oli 50% sokeria, 50% vettä ja pari teelusikallista hunajaa, vain mauksi (näin vähän kuulemma, ettei kimalaisten maha mene sekaisin).
Olin tilannut nettikaupasta siitepölyä (se tuli postissa parissa päivässä, ks. linkki alimpana). Siitepölyä ei laiteta liemeen vaan ripotellaan vasta lopuksi sokeriliemellä kastellun superlonin päälle.
Upotin koko superlonin sokeriliemeen ja laitoin sen märkänä ruukun pohjalle. Kaadoin vähän lientä vielä päälle. Sitten ripottelin siitepölyä pinnalle.
Sitten vielä maalasin siveltimellä astinlaudat sokeriliemellä ja siitepölyllä. Tuoksua pitää kuulemma levittää ruokintapesän ulkopuolellekin, jotta kimalainen löytää ruoan.
Sitten ripustin ruokapesät aurinkoiseen paikkaan pihalla, melko matalalle.
Koko viikon oli niin tuulista ja kylmää, että en nähnyt kimalaisia.
Kunnes tuli lämmin ja aurinkoinen viikonloppu, ja vot, kimalaiset tulivat.
Eivät tosiaankaan minään laumana vaan yksi tai kaksi jotka harvakseltaan kävivät vierailemassa ruokapesissä. Olin mielissäni: se toimii sittenkin!
Siitepölyä on myynnissä mm. nettikaupassa täällä:
https://www.aminoporssi.fi/mehilaisen-siitepoly-foodin?gclid=EAIaIQobChMIl–_zdvi6AIVDOWaCh3mTg2KEAYYBiABEgJZgvD_BwE
Jotkut nimittäin käyttävät siitepölyä ihmisenkin superfoodina!
Ja he jotka haluavat oikein mahtavan omena- ja marjasadon puutarhaansa voivat toki ostaa kokonaisen valmiin pesän talvehtineine kuningattarineen:
http://uudenmaanmehilaishoitajat.fi/ostajamyy/
Sitten vain satoa odottelemaan, nam!
Olisi mielenkiintoista tietää miten ne kimalaisten ruokintapöntöt toimi myöhemmin keväällä ja kesällä.
Erkki
Hei Erkki!
Kimalaiset tarvitsevat ruoka-apua vain viikon pari silloin kun heräävät.
Myöhemmin minunkin pöntöistäni osan valtasivat muurahaiset, osa kastui sateessa turhanpanttina.
Tekivät kuitenkin tehtävänsä silloin huhtikuun lopulla.
Hei!
Ruokinta-apu kimalaisille voi olla toisinaan tarpeen myöhemminkin keväällä ja kesällä, jos lähistöllä kimalaisille soveltuvien ravintokasvien kukinnassa on taukoja sillä muuten yhteiskuntien kehitys voi häiriintyä ja moni yhteiskunta kuolee.
Muurahaisilta kannattaa suojautua vaseliinilla jota pitää levittää riittävän usein ruokintapönttöjen kannatinlankoihin.
Erkki
Kiitos Erkki,
vasaeliinivinkistä ja lisäinfosta.
Ensi keväänä taas paremmilla eväillä meidän kimalaiset 🙂
vaula
Hei!
Vielä tuli sellainen mieleen, että ruokintapöntön pohjaan voisi tehdä reunoille pari pientä reikää jotta mahdollinen sadevesi ei pääse kerääntymään pönttöön. Nämä reiät olisivat pohjalla olevan folion (jonka päällä vaahtomuovi on) vieressä jotta rei´istä valuisi ulos vain vesi eikä sokerivesi.
Sokerivesi voisi olla myös vähän vahvempaa niin, että siinä olisi 50% vettä ja 50% sokeria ja litraa kohden pari ruokalusikallista hunajaa. Ylimääräinen sokeriliuos kannattaa säilyttää jääkaapissa, ettei se ala käymään.
Toivottavasti kimalaiset tulevat ensi keväänä runsain joukoin ruokailemaan ruokintapönttöihin.
Erkki