Tämmöinen kesälomajuttu vaan.
Kun minä olin nuori, virus oli mikroskooppisen pieni eliö, jonka takia ihminen saattoi sairastua flunssaan.
Mato laitettiin koukkuun, kun alettiin onkimaan Kalalammen isolta kiveltä.
Verkkokauppa oli kalastustarvikeliike.
Palomuuri oli betoninen seinä saunankiukaan takana.
Applikaatio oli vaatteeseen ommellen liitettävä kangaskuvio Anneli Rämän käsityötunnilla tyttölyseossa.
Operaattori, jos sellaista sanaa jossain tv-sarjassa tai Kummisetä-elokuvassa käytettiin, liittyi mafian toimintaan.
Vakoiluohjelma oli ”Kevään 17 hetkeä” tai ”Maxwell Smart” – tv-sarja.
Isäntä oli maalaistalon päämies tai jonkun tilaisuuden järjestämisvastuullinen henkilö.
Eväste oli se, mitä äiti sanoi, kun lähdettiin ilman aikuisia reissuun.
Kirjanmerkki oli paperinen liuska, joka laitettiin kirjan väliin, kun lukeminen piti jostain syystä keskeyttää.
Aloitussivu oli romaanin ensimmäinen sivu, jonka perusteella Kouvolan maakuntakirjastossa päätettiin, kannattaako kirja lisätä lainattavien kirjojen jo ennestään paksuun pinoon.
Kannettava oli muovinen kauppakassi tai painava koululaukku, vaikka ei olisi jaksanutkaan.
Kirjautuminen tehtiin pienelle pahvikortille vain, jos mentiin retkeilymajaan yöksi lomamatkalla.
Foorumi oli kauppakeskus tai historian kirjassa selitetty kreikkalainen tori.
Troijalainenkin oli olemassa vain historian kirjassa.
Jaava oli saari Indonesiassa. Sieltä sai hienoa jaavalaista teetä.
Pop-up luki uusimman Amerikan uutuuden mainoksessa, eli se liittyi kattilassa öljyssä paistettaviin popkorneihin.
Kaistanleveydestä ei puhunut kukaan, paitsi tiemestari-isäni automatkoilla.
Laajakaista tarkoitti hänen jutuissaan moottoritietä.
Mokkula oli harmillinen kivi tai savikokkare tiellä.
Mutta protokolla oli hirmu tärkeää.
Se liittyi siihen, kun Urho Kekkonen meni Neuvostoliittoon tai Leonid Brezhnev tuli vierailulle Suomeen.
Mikro ei ollut ruoan lämmityslaite eikä tietokone, vaan se oli mikrot – muotishortsit, jotka paljastivat ison osan reittä ja joita pitivät vain pikkutytöt ja höpsähtäneet nuoret kotirouvat.
Ja vielä yksi juttu.
Internettiä ei ollut olemassakaan. Ei ollut edes mediaa.
Vaan oli joukkotiedotusvälineet. Se oli mustavalkoista, yksisuuntaista valtion hyväksymää tiedotusta kansalaisille, Otavan 16-osainen
Tietosanakirja ja käsin ladottu Helsingin Sanomat, jossa ei ollut kuvia.
Siihen nähden olemme omaksuneet nykyisyyden melko hyvin, me 70-luvulla kasvaneet.
Vai mitä? 🙂
