Vantaan yleiskaavassa on 29 luonnonsuojeluvarausta, joita ei ole perustettu virallisiksi suojelualueiksi. Nämä alueet kattavat 599 hehtaaria arvokasta luontoa, jota siis kuitenkaan ei ole virallisesti rauhoitettu.
Esitin valtuustoaloitteessa 2024, että Vantaa kiirehtisi sekä uuden että vanhan yleiskaavan toteutumattomien luonnonsuojelualueiden perustamista.
Tänään sain vastauksen aloitteeseeni (kaupunginvaltuusto 22.9.2025 pykälä 12).
Kaupungilla on siis tahto perustaa puuttuvat 29 luonnonsuojelualuetta, mutta resursseja kuulemma puuttuu.
Vasta 6,7 % pinta-alasta on suojeltu
Vantaan pinta-alasta vasta 6,7 % on suojelualueita. Vertailuksi: Espoo on suojellut jo 13 % pinta-alastaan. Myös koko Suomen pinta-alasta 12 % on suojeltu.
EU:n biodiversiteettitavoite on suojella 30 % maa-alueista vuoteen 2030 mennessä. Miksi niin paljon?
Koska luonnon monimuotoisuus on elintärkeää koko maapallon säilymisen kannalta.
Luonnonsuojelualueet tuottavat elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Ne estävät luontokatoa, suojaavat eläin-, lintu- ja eliölajeja, puhdistavat vettä, ilmaa ja maaperää sekä auttavat hiilensidonnassa.
Mitä eroa siinä on, onko alue virallinen suojelualue vai vasta varaus kartassa? Kun varaus perustetaan suojelualueeksi, sille tehdään hoito- ja käyttösuunnitelma. Merkitään polut, joita saa tallata ja saako kerätä sieniä. Tehdään luontoselvitykset eli tutkitaan, mitä lajeja alueella esiintyy.
Luonnonsuojelualue saa sitten rauhassa viljellä elämälle elintärkeää biodiversiteettiä.
Luonnon monimuotoisuus on Vantaan strategiassa sitovaa
Luonnon monimuotoisuus on Vantaan v. 2025 talousarvion sitovana tavoitteena resurssiviisauden tiekartan toimenpiteiden mukaan.
Yhtenä kriteerinä siinä on luonnonsuojelualueiden pinta-ala.
Osa näistä 29 alueesta on ollut Vantaan yleiskaavassa varauksina jo kaksikymmentä vuotta.
On huolestuttavaa, jos nyt sanotaan, että pitää säästää rahaa ja tinkiä taas kerran luonnosta. Luonto on asukkaillemme valtavan tärkeää. He rakastavat metsiään ja soitaan. He ovat ylpeitä Sotungin kansallispuistosta, Tussinkoskesta, Isosuosta.
On jo aika perustaa luonnonsuojelualueet myös Lillån metsään ja lintuniitylle, Karhusuolle, Linnaistenmetsään, Myyraksensuolle, kaikkiin puuttuviin paikkoihin. Kiitos.
15 vuotta sitten Metsolansuolla
Kerron vielä esimerkin. Viisitoista vuotta sitten Korson aluetoimikunnassa esiteltiin kaupungin suunnitelmia. Yksi asioista oli Metsolansuon jakaminen pientaloalueiksi. Metsolansuon pohjoispäästä oli jo irrotettu iso pala uusille pientaloille ja nyt oli tarkoitus erottaa myös itäpuolelta tonttia pientalorakentamiseen.
Maalaisjärkeni protestoi: ”Sehän on pelkkää rämettä, se on veden vallassa ympäri vuoden – eihän sinne voi rakentaa!”
Silmää räpäyttämättä arkkitehti vastasi: ”Kyllä voi, me myymme ne tontit yksityisille rakentajille.”
Vastustin yhä: ”Onko kiva viedä asukkailta virkistysaluetta ja laittaa yksityisten talot suoraan hiihtoladun viereen?”
No, kaupungin suunnittelu eteni ja siihen kuuluivat pakolliset luontoselvitykset.
Nepä löysivätkin lammikosta harvinaista tupasvillaa ja muitakin lajeja ja niin tämä pieni räme merkittiin luo-alueeksi. Eikä rakennettu.
Sittemmin havaittiin, että myös Metsolansuon pohjoispuoli on harvinaisen lahokaviosammalen ydinaluetta sekä jo jääkauden aikana muodostuneiden harvinaisten kivikumpujen eli drumliinien aluetta.
Alueesta suojeltiin se osa, mikä ei ollut jäänyt sen aiemmin rakennetun pientaloalueen alle.
Luontoa pitää suojella muuallakin kuin suojelualueilla
Luontokato etenee niin hurjaa vauhtia, että ihan oikeasti pitää pitää kiinni paikoista, joissa harvinaisia ja silmällä pidettäviä lajeja vielä on.
Tämä järki koskee muitakin kuin luonnonsuojelualueita.
Kaupungin tulee tehdä luontoselvitykset ja suojella harvinaista luontoa siellä, missä sitä vielä on.
Ei pidä rakentaa arvokkaan luonnon päälle.
