Tällä videolla ulkoministeri Pekka Haavisto kysyy ehdokas Vaula Norrenalta, mitä pitäisi sanoa ihmiselle, joka epäilee koko aluevaaleja – miksi hänen kannattaisi äänestää?
Katso ja kommentoi, mitä mieltä itse olet.
Pekka Haavisto ja vihreät 30 vuotta sitten
Tutustuin Pekka Haavistoon vuonna 1990, kun vihreät valmistelivat eduskuntavaalikampanjaa keväälle 1991.
Minut oli kutsuttu mukaan pieneen vapaaehtoisryhmään, jonka piti tehdä vihreiden vaalikampanja. Siinä oli puoluesihteeri Dave Pemberton, Vihreän Langan päätoimittaja Timo Harakka, toimittaja Eero Hyvönen ja minä copywriterina.
Emme entuudestaan tunteneet toisiamme, mutta he tiesivät, että olin työni puolesta tehnyt kolmet vaalit demareille ja sen jälkeen vaihtanut työpaikkaa.
Vihreät oli silloin pieni, neljän kansanedustajan puolue.
Siinä oli vain miehiä: Pekka Haavisto, Eero Paloheimo, Erkki Susi Pulliainen ja Osmo Soininvaara.
Puolueen puheenjohtajana toimi Heidi Hautala.
Ja nyt piti koettaa saada lisää kansanedustajia.
Tein tutkimusta potentiaalista ja havaitsin merkillisen seikan.
Vihreitä voisivat parhaiten äänestää joko köyhät tai varakkaat – keskiluokka ei ollut vielä herännyt ympäristöasioihin.
Tällä tiedolla teimme kampanjan, joka vetoaisi sekä köyhiin että varakkaisiin – melkoinen haaste sinänsä.
Lapsesi äänestää vihreitä
Teemoilla ”Lapsesi äänestää vihreitä” ja ”Vielä kannattaa äänestää” onnistuimme.
Vihreät saivat eduskuntaan peräti 10 kansanedustajaa vaaleissa 1991.
Neljästä kymmeneen oli hurja vaalivoitto, yhä vieläkin prosentuaalisesti vihreiden suurin ikinä.
Muun muassa Heidi Hautala, Satu Hassi ja Ulla Anttila pääsivät silloin läpi.
Vaalivalvojaiset olivat ravintola Kappelissa Helsingissä.
Siellä iloittiin ja riemuittiin niin kovasti, että olin ihan hämmentynyt – oliko tämä näin suuri juttu ja iso onnistuminen.
Taaksepäin katsoessa tajuan, että kyllä se oli.
Vihreistä tuli oikea, varteenotettava puolue silloin.
Sen jälkeen on ollut aikoja ja aikoja.
Merkitystutkijana huomaan, että äänestäjien suhde puolueisiin on usein kuin suhde pankkiin tai vakuutusyhtiöön – niitä on tottunut käyttämään ja on laiska vaihtamaankaan.
Siksi uusien poliittisten ryhmien on vaikea saada kunnon jalansijaa politiikassa.
Vaan jaksan uskoa, että vihreistä tulee vielä valtapuolue tai ainakin valta-aate Suomessa ja maailmalla.
Ilmastonmuutos on osoittanut, että vihreät olivat edellä muita jo kauan sitten.
Joka tapauksessa minusta on hauska tämä omakin kehityskulkuni, kun en kymmeniin vuosiin halunnut tikullakaan koskea politiikkaan, vaikka sitä vaalimainontaa teinkin ja aina vihreitä äänestin.
Ja sitten vain eräänä päivänä päädyin ehdokkaaksi ja olen nyt jo yli 10 vuotta antanut ihan tosi panokseni paikalliseen politiikkaan.
Ja samaan aikaan vanhat kaverini ovat päätyneet ulkoministeriksi, europarlamentaarikoksi ja ties miksi presidentiksi vielä ehtivätkään.
Vihreät on ahkera, osaava ja työhönsä paneutuva porukka aina.
