”Sait viime vaaleissa viallisen poliittisen tuotteen. Olemme todella pahoillamme puolestasi.
Sillä kuka olisi voinut tietää, että vaalien alla vaihtoehtoja huutanut Keskustapuolue hallituksessa ilmoittaa: ’Vaihtoehtoa ei ole. Ja kiellämme ketään sitä edes ajattelemasta.’
”Kuka olisi arvannut, että Kokoomuksen mairean ’ekososiaalinen’ talousohjelma tarkoittaakin: ’otetaan pois niiltä, joilla ei ole ennestäänkään.’
Tai että sosialidemokraatit vaikenevat kriisissä tyystin.
Koska heilläkin on kytkökset gryndereiden ja pankkiporhojen kanssa.
”Olet ehkä lopullisesti pettynyt. Älä silti vielä hellitä.
”Käytä sen sijaan nyt politiikan vaihto- ja palautusoikeuttasi.
Valitse tällä kertaa vihreä vaihtoehto.
Vihreillä ei ole kytköksiä. Vihreät eivät valehtele.
Ja vihreiden talousohjelma jakaa lamataakan niille, jotka pystyvät sen kantamaan.”
Tuo teksti on julkaistu syksyllä 1992, vuosi sen jälkeen kun Suomi vajosi syvään lamaan.
Kesällä Suomen Pankista oli loppunut raha (!), kun ihmiset pankkikriisistä hätääntyneinä yrittivät tyhjentää tilinsä.
Työttömyys oli noussut 3,5%sta äkisti 13 %iin.
Eläkkeitä, työttömyyskorvauksia ja lapsilisiä oli leikattu reippaasti. Valtion bruttokansantuote oli 13% pienempi kuin ennen lamaa.
Siihen nähden nyt 2019 eletään aivan erilaisia aikoja.
Mutta taas äänestäjät kokevat tulleensa huijatuiksi.
He äänestivät neljä vuotta sitten puolueita, jotka lupasivat parantaa opiskelijoiden, lapsiperheiden, eläkeläisten ja työttömien asemaa – vaan toisin kävi.
Sipilän hallitus on leikannut miltei kaikkia Kelan etuuksia: lapsilisiä, työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, ansiopäivärahan perusosaa, sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja, kansaneläkettä ja takuueläkettä.
Puolueet, joita kansa eniten äänesti, lupasivat vuonna 2015: ”Koulutuksesta ei leikata.”
Seisoivat oikein valokuvissa Koulutuslupaus-kyltti kädessä hymyillen – ja menivät sitten leikkaamaan satoja miljoonia koulutuksesta, varsinkin ammatillisesta koulutuksesta.
Oppilaitoksia on suljettu, lähiopetuksen määrä on romahtanut ja tuhansia opettajia irtisanottu. Hallituksen politiikka on heikentänyt oppimistuloksia ja kasvattanut koulutuksen keskeyttäneiden määrää.
Sitten vielä se sote – pyllylleenhän sekin meni, kun yritettiin perustuslaitonta lehmänkauppaa maakuntien (ilman omaa rahoitusta eli verotusoikeutta) ja voittoa tahkoavien terveysyritysten (olemassaolon ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa – usein veroparatiiseihin) välillä.
Ostaisitko niiltä miehiltä vielä toisenkin kerran giljotiinin?
Sanotaanhan, ettei tyhmä ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Uskolliselle äänestäjälle tekee kipeää miettiä epäonnistunutta vaalivalintaansa – jopa kymmenien vuosien ajalta.
Kärvistellä sen kanssa, että pitäisi uskaltaa vaihtaa puoluetta, vaikka vaikea on luottaa siihen uuteenkaan, tuntemattomaan puolueeseen, outoon ehdokkaaseen.
Tämän olen saanut huomata vuosien varrella vihreiden vaaliteltalla.
Joku toiseen puolueeseen sydänjuuriaan myöten loukkaantunut ihminen tulee siihen, valittaa murheitaan pitkät tovit, eikä silti oikein uskalla päästää irti vanhasta.
Joskus pitää uskaltaa.
Muutenhan tässä ei mikään pitkällä tähtäimellä muutu.
Turhan osuvilta nuo nytkin tuntuvat, 27 vuotta sitten kirjoittamani vaalimainokset. Melkein voisivat olla tältä vuodelta.
Mitä jos, äänestäjä, tällä kertaa uskaltaisit vaihtaa puoluetta?
Vihreiden vaaliohjelma 2019 täällä
Toivoo Vaula Norrena (en ole ehdolla eduskuntavaaleissa, vaan suosittelen kyllä, vihreitä)
P.S. Kuvien 1992 vaalimainosten AD: graafikko Herbie Kastemaa. Copywriter Vaula Norrena. Ei mainostoimistoa.