Kouluista lähiöiden kulttuurikeskuksia!

Poikia Mikkolan ostarilla Vantaa
Poikia Mikkolan ostarilla Vantaa

Vantaa on lähiöiden kaupunki.

Ennen lähiöissä oli palveluja ja kohtaamispaikkoja.
Oli kirjasto, neuvola, hammashoitola, urheilukenttä, koulut ja päiväkodit, kaupat ja kioskit. Nyt monesti on enää koulu ja päiväkoti.

Vantaan palveluverkkosuunnitelman luonnoksessa puhutaan suurten yksiköiden taloudellisuudesta ja keskittämisestä.


Keskittäminen siirtää kirjastot, neuvonnan ja hammashoitolat pois lähiöistä.
Jopa koulut halutaan viedä suuriin yksiköihin keskuksiin (alakouluihin vähintään 300 oppilasta, yläkouluihin vähintään 350 oppilasta, tavoitteena suuret yhtenäiskoulut).

Haluammeko tosiaan viedä elämän pois lähiöistä?

Haluammeko nukkumalähiöitä, joista lapsetkin menevät kilometrien päähän kouluun?

Eikö ollutkaan tarkoitus vahvistaa asukkaiden osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, jota Osallistuva Vantaa-mallissa tavoitellaan?

Jokaisen lähiön sydän on koulu. Kouluissa perheet oppivat tuntemaan toisensa.
Koulujen kentillä aikuisetkin voivat pelailla.
Liikuntasaleissa ja käsityöluokissa on harrasteryhmiä iltaisin. Luokkahuoneita voi varata yhdistysten kokouksia varten.
Vanhempainyhdistykset järjestävät hienoa yhteisöllisyyttä koko asuinalueelle.
Kevättapahtumassa on poniratsastusta ja pomppulinnaa, kahvibuffettia ja kirpputoria, voi olla kuuluisa esiintyjäkin.
Joulutorilla myydään kakkuja ja villasukkia luokkaretkien hyväksi.

Jokivarsi-päivä Vantaa Nikinmäen koulu 2017

Koulut ovat jo nyt alueidensa ’kulttuurikeskuksia’.

Ei meidän tarvitse rakentaa kulttuurikeskuksia tai asukastiloja, jos teemme kouluista sellaisia.
Järjestämme koulujen tilat niin, että niitä on mukava muidenkin käyttää.
Ja kutsumme muutkin käyttämään niitä.

Jokaisessa lähiössä pitää olla koulu, jonka ovet ovat auki myös asuinalueen aikuisille.
Joka myös omalla toiminnallaan luo yhteisöllisyyttä ympärilleen.
Kaikkein kipeimmin tätä tarvitaan niillä alueilla, joissa yhteisöllisyys takkuaa – joissa lapset tappelevat ja aikuiset kyräilevät.

Niin, Mikkolastakin vietiin pois kirjasto, jonka kirjastotädit hoitivat maahanmuuttajien kotouttamisen ja lasten lukemaan oppimisen tuosta vain, oman työnsä ohella.
Mikään taho ei paikannut tätä aukkoa.
Tarvittaisiin yhteisöllisyyskoordinaattoreita niihin kouluihin, joissa lasten – ja perheiden -syrjäytymisriski on olemassa.
Tai sivukirjastot takaisin.

Jotakin muutakin kohtaamispaikkaa ja toimintaa lähiöön kuin vain kaljapubit.

Muuten se raha, jonka säästämme kouluverkkoa tiivistämällä, menee moninkertaisesti sosiaali- ja terveyskuluihin. On tainnut mennäkin jo. Vaan vielä ehtii korjata.
Kiitos.
Vaula Norrenan puhe Vantaan budjetin lähetekeskustelussa 28.5.2018
Vaula Norrena syksyllä 2019
P.S. Tämä muuten on aihe, josta kirjoitin ensimmäisen blogini kuntavaaliehdokkaana 10 vuotta sitten – jokohan aika alkaisi olla kypsä: Koulusta aito kotiseutuyhteisö.

Vaula Norrena

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Next Post

Resurssiviisas Vantaa 2030

ma kesä 18 , 2018
Kun 40 vuotta sitten makrotaloustieteen luennolla ihmettelin, eikö rajallinen maapallo tule asettamaan kasvulle rajat, en osannut kuvitella, että se tapahtuu näin nopeasti. Ja kun 30 vuotta sitten kävi ilmi, että konkreettisia toimia tarvitaan pian, jotta maapallo ei tuhoudu ilmastonmuutokseen, en osannut kuvitella, että toimet tapahtuvat näin hitaasti. Siltikin olemme Vantaalla etujoukoissa (maailman ja Euroopan mittakaavassa) tekemässä hiilivapaata kaupunkia 2030 mennessä. Vantaalla on valmisteltu resurssiviisauden tiekartta. Sen avulla tavoitellaan hiilineutraalia ja jätteetöntä tulevaisuuden kaupunkia, jossa luonnonvaroja käytetään säästeliäästi – samalla luoden […]
Ihmisröykkiö kuorma-auton päällä

Kerro kaverillekin :)

RSS
Tilaa blogi
Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
Instagram
LinkedIn