Sote-alalla on nyt kova työvoimapula.
Alalta on lähtenyt kokonaan pois paljon sairaanhoitajia, vanhusten hoitajia ja lastensuojelutyöntekijöitä.
Työ on rankkaa, sitä on paljon.
Työolot ja palkkaus eivät useinkaan vastaa työn vaativuutta.
Kirjoitimme Keravan Vihreiden pj Jaana Carleniuksen kanssa mielipiteen Keski-Uusimaahan (julkaistu 10.1.22) ja Vantaan Sanomiin (toivottavasti julkaistaan).
Alueuudistuksessa on mahdollisuus korjata työolot ja palkat paremmiksi.
Kun kaikki aloitetaan puhtaalta pöydältä, paljon voidaan korjata, jos vain tahtoa on.
Otetaan vaikka palkat.
Tähän asti sairaanhoitopiireissä ja kunnissa on maksettu työnantajasta riippuen hyvinkin erisuuruisia tehtäväkohtaisia palkkoja.
Esimerkiksi Vantaalla ja Keravalla on keskimäärin 200 euron ero sairaanhoitajien kuukausipalkassa – Keravan eduksi.
Vantaalla sairaanhoitajan keskipalkka on 2476 euroa ja Keravalla 2665 euroa
Nyt on varmistettava, että samasta tehtävästä maksetaan yhtä suuri palkka työpisteestä riippumatta.
Palkkaharmonisoinnista ja alalta paosta jo kirjoitinkin blogissa Hoitajien palkat ja työolot kuntoon.
Ajan kanssa pitää palkkoja myös pystyä nostamaan kuopasta.
Palkkojen harmonisointi tehdään normaalisti niin, että kaikki saavat ylimmän käytössä olleen palkan, kun eri työnantajia yhdistyy.
Mutta nyt kuntatyönantajaliitto puhuu, että palkat harmonisoitaisiinkin vain mediaanipalkkaan. Tämä ei ole reilua. Eikä se auta palkkakuopassa olevia sotealan työntekijöitä.
Eikä se auta alan työvoimapulaan.
Sairaanhoitajaliitto kysyi somekanavissaan, mitä sairaanhoitajilla oli päällimmäisenä mielessä keväällä 2021.
Moni kohdisti kritiikkinsä palkkaukseen.
”Tuntuu, että tehtävät lisääntyvät ja hoitajat vähenevät.”
”28 vuotta valmistumisesta. Näinä vuosina palkkaa ei ole saatu sille tasolle, mille se kuuluisi.””Työssä pysymisestä ja työkokemuksesta tulisi palkita. Lisäkouluttautumisen tulisi näkyä palkassa.”
Työntekijät tietävät – kuunnellaan heitä!
Nyt on viimeistään se kohta, että on kysyttävä työntekijöiden näkemyksiä myös töiden inhimilliseen aikatauluttamiseen.
Ei ihme, että vanhusten kotihoitajat uupuvat, jos kotikäynnille todellisuudessa jää aikaa vain 10 minuuttia per potilas.
Työntekijöitä on kuunneltava myös työn ja perhe-elämän yhdistämisessä.
On voitava tehdä osa-aikatyötä, on voitava tehdä urakiertoa ja kouluttautua lisää.
On kerta kaikkiaan huolehdittava työhyvinvoinnista: että kuormitus työntekijöille ei ole kohtuuton ja työntekijöitä kuunnellaan.
Koko alueuudistus tehdään, jotta hoitoa ja palvelua saisi paremmin.
Parannusten tulee tuoda parannuksia myös sotealan työntekijöiden työelämään.