Tämä on surullinen tarina siitä, mitä kaikkea voidaan tehdä ja tekemättä jättää kosteusvaurioisessa koulussa ilman, että lapsia saadaan pois terveydelle haitallisista tiloista.
Vaikka tapauksemme on yhdestä koulusta, ongelma koskee monia.
Taustalla on maan rakennustapa 1970-80-luvuilla: laajapohjaisia, tasakattoisia betonielementtikouluja -ilman kosteuseristeitä pohjalaatassa – ilman salaojia – jopa rakennusjätteet koulun alle haudaten.
(Esim. koulut: Hämeenkylä, Martinlaakso, Laajavuori, Hiekkaharju, Korso, Itä-Hakkila; Varisto…)
Sekä maan tapa rakentaa ja peruskorjata 1990-2000-luvuilla: kovalla kiireellä – rakennusaikainen kosteus ei ehdi haihtua betonielementeistä – muovimatot liimataan märän päälle – seinät ja katot maalataan haihtumisen estävällä muovimaalilla.
(Esim. koulut: Kannisto, Kartanonkoski, Martinlaakso, Rekolanmäki, Hiekkaharju, Havukoski…)
Seuraus: märkä pohjalaatta ja märät seinäelementit, jotka pysyvät märkinä päälle liimattujen tai maalattujen muovimateriaalien johdosta.
Tästä syntyvät mikrobikasvusto ja liimaemissiot, jotka aiheuttavat kosteusvaurio-oireita ja ns. ’homesairauksia’ ihmisille.
(Jos haluatte tietää, miten pahoja, katsokaa oirelistaa sivulla homepakolaiset.fi/terveyshaitat)
Tapauksemme on Hämeenkylän koulu Vantaalta.
Koulu on rakennettu vuosina 1970 ja 1984 ja käynyt läpi mittavan peruskorjauksen (2005 ja 2012) sekä lähes vuosittaiset kosteuskorjaukset. Siitä huolimatta yhä useampi oppilas ja opettaja sairastelee.
50 opettajaa 55:stä potee kosteusvaurio-oireita vuonna 2015.
Oppilaista ei ole tilastoa.
”Kaiken teknisen tiedon valossa koulu on kunnossa”
Kouluaktivistit ovat käyneet läpi yli 100 raporttia Hämeenkylän koulun kosteusvauriotutkimuksista ja korjaussuosituksista 12 vuoden ajalta (2003- 2015).
Raporteista paljastuu, että koulua ei ole korjattu ollenkaan niin kuin olisi pitänyt.
Poimin joitakin pointteja.
2002: Vesivahinko. Ei dokumenttia, mainittu sivulauseessa raportissa 2007.
2003 -2004: Kellarikerroksen lattiassa kohonnutta kosteutta, mikrobilöytöjä, homeitiöitä. Mm. Aspergillus, Chaetomium, Trichoderma, terveydelle erittäin haitallisia lajeja.
2005 KOULUN LAAJA PERUSKORJAUS.
Ei ole dokumentoitu, mitä peruskorjauksessa on tehty.
Myöhemmistä tutkimuksista käy ilmi, että ei ainakaan sitä, mitä olisi pitänyt tehdä.
Kellarikerrokselle ei tehty mitään, vaikka siellä oli todettu vesivahinko 2002, ja märkää ja mikrobilöydöksiä 2003-2004.
Ilmanvaihtokanavat asenneltiin törkeän ja tahallisen huonosti. Putket päättyivät osin ei-mihinkään, monia pätkiä kanavasta puuttuu kokonaan. Onko ilmanvaihto puhallellut vuosia mikrobista, likaista ilmaa koulun rakenteisiin?
Tämä paljastuu vasta vuoden 2012 LV-raportista (kuvat alla, liitteenä blogin lopussa).
Vuonna 2007 Vahanen Yhtiöt/ Humi-Group kosteustutkimus todistaa vuoden 2005 peruskorjauksen epäonnistumisesta:
– Peruskorjauksessa tehty uusi lattiavalu on jätetty kosteaksi ja liimattu muovimatot päälle => Muovimatto ja liima sulaneet, myrkyllisiä päästöjä
– Puretun seinän kohdalle tehty tasoitus jätetty kosteaksi, muovia päälle
– Vanhan putkivuodon kosteutta jätetty rakenteisiin – taas muovimattoja päälle
– Saneerausaikana valutettu vettä lattialle (betonimyllytyössä ja timanttiporauksessa), ei annettu kuivua – muovia päälle
– Maaperän kosteuden nousu rakenteisiin, onko kapillaarikatko jäänyt tekemättä maaperän ja pohjalaatan väliin? ( varmaankin, koska olisi edellyttänyt koko lattian aukipiikkaamisen ja vaihtamisen)
– Kaiken huipuksi pohjalaatta on kaksikerroksinen rakenne, jossa päällimmäisen kerroksen sekä ala- että yläpuolella on muovia – muovipussissa muhivasta laatasta mitataan vuosi toisensa perään yli 90% RH-kosteusarvoja.
Tuo raportti 2007 selittää maallikollekin, mistä kosteusvauriot syntyvät ja miten niitä voi ehkäistä (ladattavissa blogin lopussa)
Vaan kellarikerros, yksi pahiten märkä, on jätetty 2007 kokonaan tutkimatta, tilaajan eli Vantaan kaupungin pyynnöstä.
Vahasen raportti 2007 toteaa, että koulun lattioissa on sellaisia, joihin ei voi asentaa muovimattoja senkään jälkeen kun lattiat on perusteellisesti kuivattu.
Kysymys kuuluu: Mihin toimenpiteisiin on Vantaan Tilakeskus ryhtynyt tämän ja muiden raporttien johdosta?
Vastaus: Pohjalaattaa ei ole purettu, eikä maa-aineksia laatan alla ole vaihdettu. Kapillaarikatkoa ei ole asennettu (ellei joihinkin pahiten vaurioituneisiin pisteisiin).
Muovimattoja ei ole poistettu. Niitä on vain vaihdettu pahimmilta kohdilta uusiin, kun edelliset ovat sulaneet liiman kanssa mömmöksi.
Paikkailuja ja ’tiivistämisiä’ on tehty pakon edessä lähes vuosittain, miljoonalla eurolla 10 vuoden aikana.
Ilmanpuhdistimia on hankittu ja laitettu pahimpiin luokkiin.
Märälle ja haisevalle kellarikerrokselle ei ole tehty juuri muuta kuin vältetty sen käyttöä.
2012-13 Liikuntasaliin tehtiin iso remontti.
Liikuntasalissa oireiltiin.
Sen pohjalaatasta oli löytynyt sädesientä ja kosteusvauriomikrobeja.
Konsulttien yksi suositus oli, että pohjalaatta purettaisiin kokonaan ja maa-ainekset laatan alla vaihdettaisiin tuulettuvaan soraan. Näin ei tehty.
Sen sijaan kaksikerroksisen pohjalaatan päällimmäinen kerros poistettiin ja vaihdettiin uuteen. Ei ole tietoa, asennettiinko silloin kosteuseriste tai kapillaarikatko pohjalaatan kerrosten väliin. Seinät kuitenkin ulottuvat kosteaan maaperään saakka – seinien kautta joka tapauksessa rakennukseen nousee kosteutta ja mikrobien toksiineja.
Remontti maksoi miljoonia.
Vaan ei poistanut ongelmia.
Sekä vuonna 2013, 2014 että 2015 on monien luokkatilojen, liikuntasalin ympärillä olevien tilojen sekä kellarikerroksen todettu aiheuttavan oireita. Voimakasta päänsärkyä, huonovointisuutta, ’ilman loppumista’. epämiellyttävää hajua, kuumeilua, jatkuvaa flunssaa.
Kosteus rakenteissa on yhä vain kasvanut, ollen monin paikoin nyt jo yli 95% RH.
Mikrobeista ainakin Acremoniumia, Tritirachiumia ja Fusariumia löydetty kerroksista.
Tiloja on tutkittu ja ’korjailtu’ lähes vuosittain, vaan se ei ole auttanut.
”Kaiken teknisen tiedon valossa koulu on kunnossa”
- Viime talvena joku teki Hämeenkylän koulusta terveyshaittailmoituksen Vantaan kaupungin terveystarkastajalle.
Terveystarkastaja teki omat tutkimuksensa koululla ja määräsi useita tiloja (samoja mitä korjattu ennenkin, mm. kotitalousluokkia, tekstiilityöluokkaa, tyttöjen pukuhuonetta) kosteusteknisiin korjauksiin (= lattian avaus, puhdistus, kuivatus, materiaalin vaihto) sekä ilmanvaihdon parannettavaksi. (liite blogin lopussa)
Kesällä 2015 Vantaan Tilakeskus teki pikkupaikkailuja pariin luokkaan, ei kaikkiin mitä terveystarkastaja vaati, eikä kaikkea sitä mitä terveystarkastaja vaati.
Auttaako se, jos mikrobimärästä lattiasta vaihdetaan jokin metrin parin suikale muovimattoa liimoineen?
Ei auta. Sehän on jo todettu vuosien kokemuksella. Oireilut jatkuvat paikkailuista huolimatta.
Silmälläkin näkee, että vastaliimatut listat jo irtoilevat kosteudesta.
Entä kellarikerros, josta kaikki alkoi 2002 ?
Vuonna 2015 ei koulun kellarikerroksen lattiaa ole vieläkään kosteusteknisesti korjattu siten kuin Vahasen raportti 2007 neuvoo. Siellähän oli pahoja kosteusvauriomikrobeja Aspergillusta, Chaetomiumia ja Tritirachiumia (Novoriten raportit vuosilta 2003-2004, sen jälkeen ei tutkittu).
Vuonna 2013 viemärikuvauksessa havaittiin lisäksi vanhan valurautaviemärin tiivisteen vuoto ja mahdollinen tukkeuma kellarissa entisen musaluokan alla, joka aiheuttaa pahaa hajua tiloihin. Ei ole tietoa, onko sitäkään korjattu ja miten.
Kellarissa on vain entinen musaluokka ja väestösuoja.
Niiden käyttöä on vältelty jo vuosien ajan oireilujen takia. (Kun musaluokasta tuotiin soittimia ylemmän kerroksen luokkaan, siinä luokkatilassa oleilevat alkoivat oireilla).
Vaan nytpä kellarikerroskin on kokenut ihmeparantumisen.
Entiseen musaluokkaan on syksyllä 2015 sijoitettu ekaluokkalaisten iltapäiväkerho (!)
Siellä on päivittäin 32 lasta ja 2 ohjaajaa, ilmanpuhdistimet huutavat täysillä. Mahtaneeko auttaa pohjalaatassa pesivään trichodermaan, chaetomiumiin ja aspergillukseen?
Moni muukin on huutanut täysillä jo pitkään.
Voisivatko Vantaan virkamiehet kuunnella, jos kuiskaamme?
Olisiko viimein aika puhaltaa peli poikki?
P.S. ”Kaiken teknisen tiedon valossa Hämeenkylän koulu on kunnossa. Se miten tilat koetaan on eri juttu.”
Näin lausui ties kuinka monennetta kertaa Vantaan Tilakeskuksen johtaja 17.9.2015 Vantaan valtuustoinfossa.
On se mystistä. 10 miljoonaa euroa on käytetty Hämeenkylän koulun peruskorjaukseen ja yksi miljoona kosteuskorjauksiin 10 vuoden aikana, vaan sittenkin turhaan?
17 miljoonaa euroa Martinlaakson koulun peruskorjaukseen vastikään ja nyt sielläkin taas oireillaan. Jne monessa muussakin koulussa.
Tilakeskus ei ole dokumentoinut teettämiään korjauksia – näin he itse ainakin sanovat.
Jos mihinkään ei ole laitettu ylös, saatika valokuvattu tehtyjä toimenpiteitä, mistä tiedetään, mitä korjauskohteissa on tehty ja mitä mahdollisesti jätetty tekemättä?
Juuri niin – ei mistään.
Paitsi ehkä ihmisten oireista.
Nykyinen Tilakeskuksen johto ja nykyinen kaupungin tekninen lautakunta eivät voikaan tietää, mitä teknisessä toimessa on huseerattu vuosia sitten.
Nykyiset voivat kuitenkin vielä pelastaa paljon.
Perehtykää koulujen todelliseen kosteustekniseen kuntoon nyt!
Tarttukaa toimeen, uskaltakaa tehdä päätöksiä!
Kuntalaiset, lapset ja aikuiset tulevat teitä kiittämään.
Kiitos rohkeudestanne!
Hämeenkylän koulu Kosteustutkimus 2007
Novorite musiikkiluokan mikrobitutkimus 2003
Hämeenkylän+koulu+Iv-raportti 2012
Hämeenkylä viemäriraportti+27.12.2013
Terveystarkastajan raportti 2015
HUOM! Vantaalaisten koulujen kunnoista kiinnostuneet:
Kaikkien koulujen kaikki kuntoraportit, jotka Tilakeskukselta on saatu, on valtuutettu Sirpa Kauppinen ladannut nettisivuille kuntotiedot.fi/sirpakauppinen.
Huomattava on, että ne eivät kerro koulujen nykyisestä, mahdollisesti paremmasta tilanteesta juuri mitään, koska itse koulujen korjauksia ei ole dokumentoitu (olisi kyllä tarpeen!)
Onpa perusteellinen valtuutetun selvitys.Hyvä ja kiitos!
Asiani koskee myös henkilöitä, jotka ovat kiinteässä yhteydessä koulujen oppilaiden kuin kaikkien vantaalaisten.
Jotta jotain ”uutta saataisiin aikaan” kysyn ja jätän valtuutetulle mahdollisuuden tehdä ja viedä asioita vielä eteenpäin,
länsivantaalaisena,Pähkinärinteen hammashoitolan asiakkaana.
Tila on sama missä toimii kirjasto ja nuorten kokoontumistila.(Nyt kosteusvaurioiden takia remontissa).Pähkinärinteenkoulun vieressä.
Naapurissa hammaslääkärien ja suuhygienistien vastaanotot.
Naapurissa myös lastenneuvola.
Keskustellut olen ko.palvelupisteessä olevan henkilöstön kanssa,onko kosteusongelmia?
Kyllä,milloin vuotaa katto….jne.
Tämä on tragikoomisuuden huippu.
Eivät useatkaan uskaltaudu nimellään asioita kritisoimaan, on kyse työoaikoista ja vantaalaisen kulttuurin mukaan,joka kritisoi,hänet tuomitaan!!
Vaula Norrena on ansiokkaasti puuttunut niin Isoon Ongelmaan ja kysymykseen johon ei kaupunkimme johto pysty vastaamaan.
Miksi?
Ei kannata tässä alkaa luetteloida syitä ja seurauksia.
Niistä tullaan vielä muutenkin puhumaan.
Koko toiminta tilakeskuksessa,sivistystoimessa,liikuntatoimessa,maankäytössä ja ympäriämpäri on ympäriämpäri.
Toivotaan parempaa!
Kiitos vinkistä! Pähkinärinteen kirjastoon ilmeisesti sovelletaan samaa tilkkutäkkiremonttimenetelmää kuin muidenkin kaupungin rakennusten suhteen?
Eikä vain tämän kaupungin, vaan niin monien suomalaisten kaupunkien.
Eduskunnan asettama selvitysryhmä päätyi arvioimaan, että jopa 2/3 Suomen kouluista on kosteusvaurioisia.
Toki heräämistäkin on tapahtunut.
Joissain kunnissa rakennetaan uudet koulut pilaantuneiden tilalle (esim. Sipoo), toisissa rakennetaan hirsikouluja (Pudasjärvi).
Toisissa kunnissa taas prioriteetit ovat erilaiset, ja rahat pannaan vaikkapa suuriin liikennehankkeisiin, kuten Vantaalla on tehty.
Kosteusvaurioiden hoitamatta jättäminen käy ennen pitkää hirveän kalliiksi koko yhteiskunnalle.
Ja aiheuttaa paljon murhetta loppuiäkseen sairastuneille lapsille ja aikuisille.
Kiitos tästä hyvästä tietopaketista. Pisti vakavaksi ainakin tämän lukijan.
Niin pisti tämänkin.
Ottaen huomioon, että vastaavalla tavalla tilkkutäkkikorjattuja, edelleen kosteusongelmaisia kouluja on enemmänkin Vantaalla – ja muissakin kunnissa – kuntien tulisi satsata huomattavasti enemmän rakennuttamiensa ja korjaamiensa kohteiden rakennusvalvontaan.
Myös tulisi ottaa vakavasti ihmisten oireilut ja ymmärtää, milloin tilkkutäkkikorjailuista ja ’tiivistämisistä’ ei enää ole apua.
Kipeäähän se tekee luopua rakennuksesta, jos se päällisin puolin näyttää hyvältä, vaan ihmisten terveys on kuitenkin arvokkaampaa.
Monissa kunnissa ei pelätä ongelmien esiin tulemista vaan tehdään tilastollisesti pätevä oirekysely. Tätä ei SDP ja Kokoomus ole halunnut toteuttaa Vantaalla.
Oirekysely on ainoa varma tapa saada tietää mitkä tilat ovat terveitä, mitkä terveydelle vaarallisia.
1. Kuntaliitto suosittele kahdenvuoeden välein tehtyä oirekyselyä. Sellainen käytäntö olisi hyvä Vantaallakin.
2. Terveydelle vaarallisista tiloista tulee luopua, tai korjata ne kunnolla, hyvässä valvonnassa ja dokumentoiden.
Nyt on aika investoida lapsiin ja lasten terveyteen. Se kannattaa.