Kun tulin valituksi Vantaan kaupunginvaltuustoon viime syksynä, mietin puolikauhuissani, että mitenköhän se ikävä formaalinen vaikuttaminen minulta luonnistuu.
Varsinkin kun vertailukohtana oli aivan uskomaton (ja sitäpaitsi myös hauska!) Näpit irit koulusta – kansalaisvaikuttaminen,jonka seurauksena tuli suurempi poliittinen voitto, kuin mitä olin pystynyt villeimmissä unissakaan kuvittelemaan.
Se oli niin hieno, että vieläkin kannattaa hehkuttaa: Vantaan valtapuolueet peruuttivat 100 kouluavustajan irtisanomisen, joka oli jo päätetty Vantaan säästöohjelmassa. Perheet ja koulut saivat huokaista helpotuksesta.
No nyt menee Näpit irti koulusta-valtuutettu sitten valtuustoon. Aivan erilainen pelikenttä, eri pelisäännöt, eri pelaajat. Pitkissä jauhavissa kokouksissa istuminen ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Ei myöskään mielin kielin lirkuttelu sinne ja tänne.
Uusi valtuutettu ajattelee, että ainakaan minusta ei tule sellaista pikkusieluista pikkupoliitikkoa, joka tekee tyhjästä asiaa ja ajaa vain oman nurkkakuntansa etua. Kaupungin resursseja en aio tuhlata turhien aloitteiden tekemiseen vain kerätäkseni irtopisteitä. Enkä varsinkaan aio pitää mitään jaarittelevia korulauseisia puheita ilmiselvistä asioista.
Vaan kuinkas käy. Oma nurkkakunta Korson aluetoimikunta kääntyy puoleeni. ”Etkö sinä voisi tehdä tästä valtuustoaloitetta, kun ei mitkään muut toimet ole 10 vuoden aikana auttaneet? Tavitiellä on jo kaksi lasta jäänyt auton alle.” Tunnen asian, olemme aluetoimikunnassa monet kerrat pyytäneet kuntatekniikan keskusta tekemään asialle jotain, vaan ainut mitä olemme saaneet, on läpiajokielto-liikennemerkki piilossa puskassa, sitä tietenkään vanhat läpiajajat eivät tottele.
Onhan nyt merkillistä, jos pientä asiaa ei saada kuntoon ilman valtuustoaloitetta! Vaan niin se vaan näköjään joskus on.
Uusi valtuutettu perehtyy asiaan. Haastattelee Tavitiellä asujia, ja selvittää, mitä toimia on aikaisemmin ehdotettu ja miksi niitä ei ole kaupunki toimeenpannut. Tekee yksinkertaisen aloitetekstin Tavitien liikenneturvallisuuden parantamiseksi – onhan tien piirissä sentään neljä koulua, joissa yhteensä 1615 oppilasta; sekä yksi skeittihalli, jossa on jopa satoja kävijöitä päivittäin. Liittää aloitteeseen kartan ja pistää tekstin kiertämään.
Kuinka ollakaan, paperiin ilmestyy 1+ 37 allekirjoitusta (67 mahdollisesta), kaikista puolueista. Se tarkoittaa, että kaupungin on otettava tämä aloite vakavasti.
Aloite lähetetään valmisteluun. Ehkäpä sieltä hyvinkin tulee ennen pitkää myönteinen vastaus – esim. sellainen, että Tavitie katkaistaan isoilla betonisilla kukkapurkeilla ja liikenne ohjataan läheisiä Korsontietä ja Anttilantietä pitkin, jotka valmiiksi ovat valtaväyliä, eikä mitään 30 km/h kotikatuja. Ja Korson koululaiset pelastuvat!
Uusi valtuutettu on iloinen. Ehkä minä sittenkin opin tämän! Tylsän byrokraattisen vaikuttamisen, joka kuitenkin on yhteisten asioiden hoitamisen kivijalka.
Pieni askel kerrallaan, kohti parempaa maailmaa? 🙂
