Kuusi vuotta sitten joku puolituttu markkinoilla tapaamani häiskä soitti minulle ja vänkäsi lähteä katsomaan jotain unohtunutta ryteikköä lentokentän kupeessa, että on kuulemma hieno metsä ja harvinaista luontoa, vaan pelko on, että rakennusliike-maanomistaja panee sen pian matalaksi ja se on sitten luonnon loppu sillä seudulla.
Maastokäynti 2016
”Minä en ole kaksinenkaan luonnontuntija”, mutisin penseästi, ”mutta voin kyllä vetää kumisaappaat jalkaani ja tulla sinne saapastelemaan muka viksuna vihreänä ihmisenä, jos ei ketään parempiakaan saada”.
Ja niinhän siinä kävi että sovittuna sateisena päivänä Myllykyläntien periferiaan ei vaivautunut ketään muita pikku poliitikkoja, vaikka useampi oli kutsuttu.
Kahlasin siellä vaaksanpaksuisessa vihreässä satusammaleessa armottomassa risukossa, könysin aina uuden harottavan lahorungon yli, kun asukas Jeppe Isberg innoissaan selosti, mitä kaikkia harvinaisia lajeja oli metsässä nähnyt.
Oli nähnyt saukon vipeltävän pitkin kuraojaa, oli nähnyt ja kuullut haukkoja, pöllöjä, tikkoja, oli varma että öisin ilma oli sakeanaan lepakoista, oli kerran yhyttänyt jopa ilveksen tuijottamasta metsänlaidasta.
”Katso nyt tätä! Nää puut on melkein 100 vuotta vanhoja, katso tätä aluskasvillisuutta! Täytyyhän nää saada suojeltua! Ei voi antaa jonkun yhtiön vetää tällaista läjitysalueeksi – nyt pitää kaupungin herätä!” hän paasasi.
Vaikuttaminen alkaa
Soitettiin siitä sitten kaupungin ympäristökeskukseen ja pyydettiin luontotutkijaa arvioimaan metsää – ja kun arvio lopulta tehtiin, niin hetihän sieltä löytyi mm. suojeltua lahokaviosammalta ja harvinaisia kääpiä.
Lahokaviosammal siis ei ole vain yksi suojeltava laji listassa, vaan se on ns. indikaattorilaji, joka kertoo, että alueella on suojeluarvoja ja todennä’köisesti runsaasti muitakin vanhan metsän suojeltavia lajeja.
Siitä alkoi hidas ”Muuten, Myllykylän metsä olisi suojeltava” – vaikuttamisemme.
Tuotiin mm. koko vihreä valtuustoryhmä ihastelemaan vanhaa metsää ja sen maagista tunnelmaa.
Erikoisinta oli, että metsä sijaitsi keskellä Kiilan raakaa kiertotalousaluetta, jossa runtattiin autonromuja, käsiteltiin kemikaaleja, pilkottiin asvalttia, räjäyteltiin kalliota, peiteltiin vanhaa kaatopaikkaa, ajettiin kilpaa moottoriradalla.
Maankäyttöä ei ennen vanhaan suunniteltu
Kaikki tämä herkän, vuollejokisimpukoita, rapuja, taimenia ja saukkoja asuttavan suojellun Lillån-joen valuma-alueella ja Viinikanmetsän arvokkaan linnustoalueen vieressä.
Vieläpä pohjavesialueella ja Päijännetunnelin suojavyöhykkeellä.
Maankäyttöä ei ollut aikaisemmin suunniteltu luontoa huomioden.
Pikkuhiljaa tieto levisi ja yhä useampi alkoi tietää ja ymmärtää, kuinka hieno ja tärkeä se metsä oli, sekä asukkaiden melun- ja pölynsuojana että viereisten luonnonsuojelualueiden ekologisen tasapainon turvaajana..
Lopulta kävi niin, että ihan pyytämättä ja yllätyksenä kaupungin virkakoneisto vuonna 2020 määritteli uuteen yleiskaavaan juuri sille kohdalle uuden luonnonsuojelualueen.
Jipii!
Hihkuimme riemusta – luonto pelastettu!
Niinhän me luulimme, kun kerta virkaesitys oli tämä ja kaikki poliittiset ryhmät sen ilolla hyväksyivät.
Vaan eipä sittenkään.
Salakavalasti viime juhannuksen jälkeen, kaikkien ollessa kesälomilla politiikkapostilaatikot suljettuina, hallinto-oikeus määräsi juuri tuon kohdan yleiskaavasta kumottavaksi.
Oli kuulemma maanomistajalle kohtuutonta, että koko tontti menisi luonnosuojelulle pelkän lahokaviosammalen takia.
Miten niin pelkän lahokaviosammalen! Eikö hallinto-oikeus ymmärrä, että se on indikaattorilaji?
Eikö siellä ollut mukana selvityksiä kaikista muista suojelluista lajeista?
Saukosta, linnuista, liito-oravista, lepakoista?
Ai niin, ei ehkä ollut, koska nuo luontoselvitykset olivat Vantaalla kovin vanhoja, luultavasti liian vanhoja kelvatakseen
yleiskaavan tukiaineistoksi.
Eli hallinto-oikeuskin oli tehnyt päätöksensä ihan liian kapealla tiedolla.
(Me on muuten vihreissä esitetty monena vuonna lisää resursseja luontoselvityksiin Vantaalla, mutta ei olla vielä saatu…)
Nyt äkkiä etsimään vanhoja luontoselvityksiä!
Löytyykö niistä todisteita asukkaiden puheille, muutenhan ei iso poliittinen enemmistö lotkauta tälle korvaansakaan.
Häirikkösoittoja pitkin sunnuntaita kyläyhdistykseen, Jepelle, kelle tahansa joka voisi tietää: ”Onks tietoo?”
Löytyihän sitä lopulta: saukkoja, lepakoita, lintuja, liito-oravia virallisista selvityksistäkin.
Joten maanantaina 8.8. Vantaan kaupunginhallitus kävi pitkän keskustelun asiasta ja päätti huolehtia Myllykyläntien metsän suojelusta muilla keinoin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Kaupunginhallituksen pöytäkirjaan 8.8.2022 kohtaan 10 kirjattiin: ”Hallinto-oikeus on kumonnut yleiskaavasta Myllykyläntien luonnonsuojelualueen maanomistajan valituksen perusteella. Kaupunginhallitus edellyttää selvitystä alueen ostamisesta Vantaan kaupungille tai muita mahdollisia keinoja, joilla alueen luontoarvot voidaan turvata valtuuston tahtotilan mukaisesti”.
Jihuu! Nyt maankäytön toimiala lähtee neuvottelemaan maanomistaja Peab Oy:n kanssa, miten tuo kahdeksan hehtaarin hieno vanha metsä saadaan säilymään parhaassa mahdollisessa käytössä eli monimuotoisen luonnon elinpiirinä.
Sitäpaitsi: ei metsällä maanomistajalle juuri käyttöä olisikaan, se on pehmeää suomaista ainesta, ei löydy louhittavaa.
Tarinan opetus: paistaa se päivä joskus risukasaankin!
Tai: ahkeruus kovankin onnen voittaa. Vai mitä?
