Uusi elinvoimaohjelma on hyvä. Se luettelee yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kuinka Vantaalle saadaan monipuolisia, korkean jalostusasteen yrityksiä, jotka työllistävät hyvin ja lisäävät verotuloja.
Mutta samaan aikaan meillä tehdään asioita vanhaan tapaan.
Meillä kaavoitetaan vielä vain valtavia varastoalueita, joissa työtä tekevät lähinnä robotit.
Meillä annetaan auliisti voimajohdon pilata maisemaa. Meillä otetaan mieluusti vastaan suuria aurinkovoimaloita pelloille.
Mm. kehäradan varikkoa suunnitellaan arvokkaan metsän päälle
Ei laajoja logistiikka-alueita metsien päälle
Meidän maa-alamme on aivan liian arvokasta annettavaksi tällaisille toiminnoille.
Helsinki on jo pitkään kaavoittanut vanhoja teollisuusalueita oikeaksi kaupungiksi: Jätkäsaari, Roihupelto, Vallila jne.
Vantaan ei pidä myydä maata alennusmyynnillä, eikä mille tahansa toimijoille.
Logistiikka-ala ja datakeskukset menevät mieluusti neloskehälle halvemman maan perään.
Tiedetään, että nykyajan toimistot ja virastot haluavat mennä sinne, missä on oikeaa kaupunkia: lounasravintoloita, kauppoja, elämää.
Esimerkiksi Tikkurila on hyvää vauhtia kehittymässä sellaiseksi. Mutta mitä tekee Vantaa? Kulissien takana se ajaa muutosta, joka suorastaan romuttaa Vantaan kaupunkikeskukset.
Tarkoitan Lentorataa.
Jos kaukojunat viedään lentokentälle, syntyykö sinne maan alle uusi Vantaan keskusta? Tikkurila näivettyy varmasti, se on selvityksissä todettu. Mutta kehittyykö Aviapoliksesta uusi keskusta ja millä aikavälillä?
Ja mitä se maksaa Vantaalle? Lentorata maksaa vähintään 5, 5 miljardia, vaikka sitä ei tarvita mihinkään. Jo tekeillä oleva Digirata nimittäin tuottaa sen ratakapasiteetin, jonka takia pikkupojat Vapaavuori ja Lyly alun perin Lentoradan keksivät.
Digirata mahdollistaa kymmeniä junavuoroja lisää joka päivä. Ja vahvistaa Tikkurilan elinvoimaa.
Jäitä hattuun Lentoradan kanssa, pojat.
Kauniit puheet, vaan entä ne teot?
Elinvoimaohjelma puhuu kauniisti vihreästä siirtymästä.
” Yritysten toimintaedellytyksiä vahvistetaan tavalla, joka tukee vähähiilisyyttä, resurssiviisautta ja vastuullisia liiketoimintamalleja.”
Oikeastiko? Onko arvokkaiden Vehkalan metsien hakkaaminen logistiikka-alueille vähähiilistä, resurssiviisasta ja vastuullista? Onko Vantaanlaakson pientaloalueen ainoan lähimetsän kaataminen teollisuustontiksi vihreää siirtymää?
Onko kehäratavarikon sijoittaminen liito-oravien vanhaan metsään vihreää siirtymää?
Sanat ohjelmassa ovat hyviä ja kauniita.
On syytä toivoa, että myös teot saadaan vastaamaan sanoja.
Norrenan valtuustopuhe 24.8.2026
