Kyllä se sittenkin tapahtuu, mitä 35 vuotta sitten semiootikkona ennustin ja mihin silloin ei uskottu. Nimittäin, että ihmiset vaihtavat kerskakulutuksen kohtuulliseen, tavaran haalimisen palvelujen kuluttamiseen, krääsän kestävään.
Ällistyin, kun tarjosin teinityttärelleni rahaa, että ”mene ostamaan kivoja koulutarvikkeita”, niin hän kysyi: ”Miks? Mull on jo kynä.”
Kynä, yksikössä.
Kun minä olin hänen ikäisensä, ahnehdin tusseja, tarroja, sieviä muistikirjoja, tupsupäisiä kyniä, hassuja terottimia, mitä vain Tiimari-tilpehööriä, mitä pikkurahalla sai.
Uudet sukupolvet ovat tottuneet runsauteen, eivätkä enää tarvitse sitä.
Kuluttaminen on aina myös symbolista
Silti kuluttaminen on aina paitsi konkreettista, myös symbolista.
Kuluttaminen koostuu käyttöarvoista, näyttöarvoista ja perusarvoista.
Käytän tavaraa, asiaa tai palvelua konkreettisesti johonkin hyötytarkoitukseen, ne ovat kulutuksen käyttöarvot. Pitää kirjoittaa, ostan kynän.
Käytän tavaraa myös näyttääkseni itselleni ja muille, millainen ihminen olen. Olen nostalginen ihminen, ostan vanhanaikaisen mustekynän. Olen tehokas ja käytännöllinen, ostan nopeasti liukuvan geelikynän. Olen perusteellinen miettijä, ostan lyijykynän, jonka kirjoituksen voi korjata pyyhekumilla.
Kuluttaessani tavaraa tai asiaa kiinnityn myös valitsemaani arvomaailmaan. Ilmaisen itselleni ja muille perusarvojani. Uskon tieteeseen ja teknologiaan, ostan tuotekehityksen uusimman ja parhaimman tuotteen. Uskon ekologiaan ja kohtuuteen, ostan sen puisen lyijykynän tai vaihdettavalla säiliöllä varustetun kuulakärkikynän. Uskon statukseen ja luokkaeroihin, ostan kultaisen, nimelläni kaiverretun kalliin merkkikynän.
Ympäristöhuoli on megatrendi
Minut kutsuttiin puhujaksi Kerskakuluttamisen aika on ohi -tapahtumaan yhdessä kestävyyskuluttaja @Tia Seppänen, kansanedustaja @Tiina Elo ja @Timo Huhtamäki.
Uteliaisuudesta kaivan arkistojani: mitä oikein ekokulutuksesta kauan sitten opetin markkinointisemiootikkona toimiessani.
Markkinointiviestintä-lehteen 8/1990 olen kirjoittanut näin:
”Ympäristöhuoli on megatrendi, josta pian tulee yhtä tärkeä perusarvo kuin teknisen kehityksen palvonta on ollut parisataa vuotta. Mutta emme kuluta ekotuotteita vain solidaarisuudesta maapalloa kohtaan. Tarvitsemme niitä sisäisen eheytemme ylläpitäjinä, pelastavana ekomyyttinä.”
…..
Pitkä juttu loppuu: ” Tulemme järjestämään asian niin että siirtyminen määrättömästä halpojen massatavaroiden tuotannosta eksklusiivisten ja niukkojen ekohyödykkeiden kulutukseen ei vahingoita markkinatalousjärjestelmäämme. Keksimme varmasti tarpeeksi kalliita ekosymboleja statusta haluaville. Vähennämme massatavaroiden tarvetta. siirtymällä konkreettisesta tavaroiden kulutuksesta symboliarvojen ostamiseen. Onhan meillä siitä kokemusta esimerkiksi taidekaupasta.”
2000-luvun ekokulutus
2000-luvulla olemme saaneetkin mm. Teslat, syvänmeren sukellukset, uimaretket valaiden ja haiden kanssa, vapaaehtoistyöt kilpikonnien pelastamisessa, designer-kirpputorit, interreilien uuden tulemisen, työmatkapyöräilyn, kasvisruoan lisäämisen, laajamitttaisen jätteiden kierrätyksen, kierrätysmateriaalit ylipäätään joka paikassa – mitä muuta tulee mieleen?
Kaikenlaisessa kulutuksessa haluamme nykyään olla hyviä ihmisiä – sellaisia, jotka eivät tuhoa luontoa, eivätkä tuhlaa arvokkaita luonnonvaroja.
Haluamme hyvää elämää, joka nykyään tarkoittaa myös yksinkertaisempaa elämää.
Tästä lisää Elämänsiivous – blogissa – sekä perjantaina 4.4.2025 klo 17-18 Kerskakuluttamisen aika on ohi – tapahtumassa Tikkurilan Asematiellä vihreiden kontilla – tule mukaan tärkeään pohdintaan! Nähdäänkö siellä?
