Eräs äänestäjäni kirjoitti minulle pitkän ja vuolaan fanikirjeen, kiitos Milla!
Hän vain ihmetteli yhtä seikkaa – miksi en puhu kulttuurista mitään kotisivuillani?
Miksi tosiaan, ihmettelen itsekin. Olenhan aina rakastanut kulttuuria, enemmän vielä kuin sen ruumiinkulttuurista osaa liikuntaa.
Jo pikkutyttönä väsäsin näytelmiä koulussa, maalasin, kirjoitin, lauloin. 70-luvulla nuorille ei ollut tarjolla omia harrasteryhmiä, tämä olikin onneni. Änkesin nimittäin aikuisten ryhmiin Kouvolan kansalaisopistolla, ja sain ohjausta mm. taiteilija Eero Eirtolta öljyvärimaalauksessa ja kirjailija Matti Paavilaiselta luovassa kirjoittamisessa. 14-vuotiaina olimme ystäväni Maiju Utin kanssa myös kansalaisopiston harrastajateatterissa, näytelmä oli jokin kantaaottava juttu nuorisokodista. Aikuisena olen kyllä ollut enemmän ahkera kulttuurin kuluttaja ja vähemmän ITE-taiteilija.
Harmittaa, että kulttuuri nähdään yhteiskunnassa usein vain ’ylimääräisenä hyvänä’ – josta voidaan ilomielin tinkiä tiukan talouden aikana. Järkyttävää, miten tällä perusteella esim. taito- ja taideaineet supistettiin koulussa minimiin 1990-luvulla. Kun rahaa ei riittänyt kaikkeen, niin kulttuurista tingittiin – eikä näitä tinkejä palautettu 2000-luvun nousukauden aikana.
Ei kait vain tajuttu, kuinka oleellisesti käsillä tekeminen, taiteellinen tuottaminen ja pallopelit liittyvät luovuuden kehittymiseen. Ihan tosi, lukekaa vaikka aivotutkimuksia: kaikki käsillä ja jaloilla tekeminen kehittävät aivoja monipuolisemmin kuin lukeminen tms.
Näistä koulun taito- ja taideaineista olen pitänyt meteliä erinäisilläkin tahoilla, ja tulen jatkossakin pitäämään. Kuin myös aikuisten oikeudesta nousta välillä arjen yläpuolelle kulttuurielämysten avulla.
Kulttuuri tulee nähdä – ja laskea- hyvinvointi-investointina siinä kuin ilmainen koulutus tai rokotukset. Sillä kulttuuri – vähintään kansankulttuuri – on se, jonka avulla ihmisen päivittäinen jaksaminen palautetaan ja työvoima uusinnetaan.
Siihen tarvitaan ruumiinkulttuuria, populaarikulttuuria, korkeakulttuuria. Urheilua, teatteria, kirjallisuutta, musiikkia, tv-ohjelmia. Itse tehtynä tai toisten tekemänä nautittuna.
Ihmisten jaksamiseen kannattaisi budjetoida enemmän aikaa ja kulttuuria (ja ehkä vähemmän mielialalääkkeitä). Jos tehokkuudesta ja tuottavuudesta on kiinnostunut, nimittäin.
Taide on opas elämän tiellä. Ilman taidetta olisimme tylsiä.
t. ’Petruchio’ Shakespearen näytelmästä ’Kuinka äkäpussi kesytetään’, Kouvolan Tyttölyseon produktio v. 1974
